Peilistä katsoo vastaan punaposkinen naama. Neljä viimeistä tuntia olen nähnyt punaista kiitos hermoja raastavan päivän. "Museossa on ihanaa!" "Se on älyttömän hyvin järjestetty juttu ja ope voi vaan levätä!" "Joo mulla oli ihan sama juttu. Syksyn helpoin työpäivä! Ottaiskohan ne meidät uudestaankin?!" Minä en ajattele aivan samoin. Onneksi bussimatkan aikana palatessa ehdin hieman päästellä ajatustasolla höyryjä, koska muuten olisin varmasti vain karjunut oppilaille.
Päivän eteneminen:
Oppaan eteen hiljeneminen ja kuunteleminen on täysi mahdottomuus. "Älä koske jäätelökoneeseen." "Kuuntele." "Hattu pois." "Älä nojaa jäätelökoneeseen." "Hiljaisuus." "Kuuntele." "Lippis pois." Ja minä säntäilen kuin jänis paikasta paikkaan ja koitan saada muksuja asettumaan aloilleen.
Museon kellaritilaan meneminen - vaikeaa. "Hyi mikä haju!!" "Kauheeta." "Tää on ihan tylsää." Osa oppilaista juoksee, vaikka se on nimenomaisesti kielletty. Osa huutaa, vaikka sekin on kielletty.
Museossa tehtävien tekeminen - tyhmää. "Älä juokse." "Älä juokse." "Missä ryhmäsi on?" "Älä juokse." "Luitteko tehtävän? Ette? No lukekaahan. Mutta älä huuda. Tai juokse. Pysy ryhmäsi luona."
Välipala - sotkua. "KUKA HALUU MUN RUSINAT?!???" Älämölöä. Rusinoita pitkin lattioita. Maassa makaava poika, joka haluaa vaeltaa ympäriinsä vaikkei itsekään tiedä mihin on vaeltamassa. Roskia ilmassa ja lattioilla. Leikkimistä. Huutamista.
Ryhmässä askartelu - hm, no joo. Minun pitäisi rauhoittua pilottihankkeen järjestäjän haastateltavaksi. Tunnen itseni mangustiksi, joka takakäpälien varassa etsii ympäristöstä uhkaa. Pääni pyörii kuin väkkärä. Katson miten haastattelijan huulet liikkuvat ja huomaan nyökytteleväni. Vilkuilen ympärilleni ja yritän estää itseäni karjahtamasta vihaisesti (noin kymmenettä kertaa) "Ota lippis pois päästä!" Vastaan erinäisiin kysymyksiin, mutta vaistot ja aistit ovat suuntautuneet hakemaan vaaratilanteita ja huonoa käytöstä ympäristöstä. Lopulta en voi enää keskittyä, vaan karjaisen kaksi poikaa pois kaiteelta, koska pudotusta on viitisen metriä. "Kyllä tuo opas on luokanopettaja ja pitää se muksuistasi huolta, voit keskittyä haastatteluun.." Myöntelen epävakuuttavasti. Totean, että pelkkä tuijotukseni saa oppilaissa enemmän aikaan kuin oppaan hyväntahtoinen kehotus. Lippis lähtee päästä. Lyönti jää kesken. Tuoli ei enää keiku. Ikävä kyllä tuijotukseni ei ehdi joka paikkaan.
Päivän jälkeen oppilaat saapuvat karnivaalitunnelmissa luokkaan. "JEE EI LÄKSYYYYY! PÄÄSTÄÄKS SUORAAN KOTIIIII?!" Pääni kiehuu sisältä. Aivojen lämpötila on jotakuinkin 50 astetta ja poskia polttelee. "Ai kotiin? Mä luulen, että ensin keskustellaan vähän päivän sujumisesta." "Mut meillä loppui jo koulu!" "Ei loppunut."
Oppilaat antavat itselleen värikoodiarvosanan. Vihreän arvosanan saaneet nostavat kätensä ylös. Totean tilanteen ja päästän oikein arvioineet oppilaat kotiin. Vain yhden oppilaan kohdalla joudun korjaamaan arvioita. Vihreä muuttuu keltaiseksi. Keltaisen arvosanan saaneet jäävät luokkaan.
Läksy: "Miten käyttäydyn museossa?" Pyydä tekstiin vanhemman allekirjoitus ja kerro miksi kyseinen teksti tuli sinulle läksyksi.
Olen aika vakaasti sitä mieltä, että ensi kerralla retkelle lähdettäessä rangaistukset sovitaan etukäteen. Sopimus käyttäytymisohjeista allekirjoitetaan ja jälki-istuntoon johtavat toimet sovitaan minun johdollani etukäteen. Ehkä me sitten istumme ensi kerralla kaikki tunnin päivän jälkeen ja pohdimme syntyjä syviä.
Päivän eteneminen:
Oppaan eteen hiljeneminen ja kuunteleminen on täysi mahdottomuus. "Älä koske jäätelökoneeseen." "Kuuntele." "Hattu pois." "Älä nojaa jäätelökoneeseen." "Hiljaisuus." "Kuuntele." "Lippis pois." Ja minä säntäilen kuin jänis paikasta paikkaan ja koitan saada muksuja asettumaan aloilleen.
Museon kellaritilaan meneminen - vaikeaa. "Hyi mikä haju!!" "Kauheeta." "Tää on ihan tylsää." Osa oppilaista juoksee, vaikka se on nimenomaisesti kielletty. Osa huutaa, vaikka sekin on kielletty.
Museossa tehtävien tekeminen - tyhmää. "Älä juokse." "Älä juokse." "Missä ryhmäsi on?" "Älä juokse." "Luitteko tehtävän? Ette? No lukekaahan. Mutta älä huuda. Tai juokse. Pysy ryhmäsi luona."
Välipala - sotkua. "KUKA HALUU MUN RUSINAT?!???" Älämölöä. Rusinoita pitkin lattioita. Maassa makaava poika, joka haluaa vaeltaa ympäriinsä vaikkei itsekään tiedä mihin on vaeltamassa. Roskia ilmassa ja lattioilla. Leikkimistä. Huutamista.
Ryhmässä askartelu - hm, no joo. Minun pitäisi rauhoittua pilottihankkeen järjestäjän haastateltavaksi. Tunnen itseni mangustiksi, joka takakäpälien varassa etsii ympäristöstä uhkaa. Pääni pyörii kuin väkkärä. Katson miten haastattelijan huulet liikkuvat ja huomaan nyökytteleväni. Vilkuilen ympärilleni ja yritän estää itseäni karjahtamasta vihaisesti (noin kymmenettä kertaa) "Ota lippis pois päästä!" Vastaan erinäisiin kysymyksiin, mutta vaistot ja aistit ovat suuntautuneet hakemaan vaaratilanteita ja huonoa käytöstä ympäristöstä. Lopulta en voi enää keskittyä, vaan karjaisen kaksi poikaa pois kaiteelta, koska pudotusta on viitisen metriä. "Kyllä tuo opas on luokanopettaja ja pitää se muksuistasi huolta, voit keskittyä haastatteluun.." Myöntelen epävakuuttavasti. Totean, että pelkkä tuijotukseni saa oppilaissa enemmän aikaan kuin oppaan hyväntahtoinen kehotus. Lippis lähtee päästä. Lyönti jää kesken. Tuoli ei enää keiku. Ikävä kyllä tuijotukseni ei ehdi joka paikkaan.
Päivän jälkeen oppilaat saapuvat karnivaalitunnelmissa luokkaan. "JEE EI LÄKSYYYYY! PÄÄSTÄÄKS SUORAAN KOTIIIII?!" Pääni kiehuu sisältä. Aivojen lämpötila on jotakuinkin 50 astetta ja poskia polttelee. "Ai kotiin? Mä luulen, että ensin keskustellaan vähän päivän sujumisesta." "Mut meillä loppui jo koulu!" "Ei loppunut."
Oppilaat antavat itselleen värikoodiarvosanan. Vihreän arvosanan saaneet nostavat kätensä ylös. Totean tilanteen ja päästän oikein arvioineet oppilaat kotiin. Vain yhden oppilaan kohdalla joudun korjaamaan arvioita. Vihreä muuttuu keltaiseksi. Keltaisen arvosanan saaneet jäävät luokkaan.
Läksy: "Miten käyttäydyn museossa?" Pyydä tekstiin vanhemman allekirjoitus ja kerro miksi kyseinen teksti tuli sinulle läksyksi.
Olen aika vakaasti sitä mieltä, että ensi kerralla retkelle lähdettäessä rangaistukset sovitaan etukäteen. Sopimus käyttäytymisohjeista allekirjoitetaan ja jälki-istuntoon johtavat toimet sovitaan minun johdollani etukäteen. Ehkä me sitten istumme ensi kerralla kaikki tunnin päivän jälkeen ja pohdimme syntyjä syviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti