11.10.06

musiikkia aivoille

Eilinen oli kaaosta. Tämä päivä puolestaan taas osoittaa, miksi minä tätä työtä teen. Saksanlukijat osoittavat parasta käyttäytymistään, keskustelu on leppoisaa ja pulppuilevaa. Ensimmäinen ryhmätunti etenee matematiikkaa pohtien ja matematiikasta keskustellen. "Missä aikuisena oikein tarttee matematiikkaa?" "No mä lasken rahojen riittämistä, bussilipun ostamista, ja vaikka mitä.." "Ai lasket?!"

Ja nyt ollaan tietokoneluokassa tekemässä luetunymmärtämistehtäviä. Hiljaisuus on lähes liian hiljainen. Tekisi mieli ruveta höpöttelemään, että hiljaisuus edes vähän rikkoutuisi. Mutta pystyn näköjään hillitsemään itseni. Nautitaan nyt sitten hiljaisuudesta, kun sellainen kerrankin on olemassa.

-----

Olen aiheuttanut sekaannusta ja kaaosta täällä koulumaailmassa. Se onnistui helpommin kuin arvasinkaan: menin ja värjäsin hiukseni. Punainen on mitä ilmeisimmin jotain suurta ja ihmeellistä, sillä vieraammatkin oppilaat tuijottavat, osoittelevat, kyselevät ja karjuvat. "OPE OOTKO VÄRJÄNNY HIUKSES!! HEI OOT SÄ! MIKS! MILLON!" Omat oppilaani kyselevät. Seiskaluokkalaiset kyselevät matematiikantunneilla. Rinnakkaisluokkalaiset ovat ihmeissään.

Ja minä kun luulin, että hiusten värjääminen on nykyaikana enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Ei kommentteja: