Koiran kanssa käydään koirakoulua ja piski osaakin jo oikein paljon. Sivulle. Tuo. Ota. Katso. Istu. Nök. Maahan. Seiso. Paikka. Pyöri. Ympäri. Vasen. Oikea. Kuole. Eikä oikeastaan mitään ole vielä tarvinnut opettamalla opettaa ja keksiä jotain ihmeellisiä kikkakolmosia, miten tuonkin tempun nyt sitten opettaisi. Tuo vaan oppii. Ja ilmiselvästi oppiminen on mukavaa - sitä suurella nopeudella tuo paikalle singahtaa, kun näyttää siltä, että jotain aletaan taas harjoitella.
Töissä tehtiin tänään yhdelle oppilaalle käyttäytymisen oppimissuunnitelma. Vastassa oli ihastuttava äiti, joka on keksinyt syitä lapsensa tekosiin aina juhlapyhistä tyttöjen ja kevään kautta pahisten huonoon esimerkkiin asti. Ja mitä tuon samaisen äidin suusta tänään tuli? Ensin tietysti sitä perinteistä: syy on naapuriluokan häiriköissä. Ja sitten. "Et sinä aina voi keksiä niitä syitä muualta ja muista ihmisistä. Välillä on pakko vaan ottaa vastuu itse." Niin se sille lapselleen sanoi. Olin vähän hämilläni. Lapsiko niitä syitä olikin keksinyt..? Jotenkin olin ihan päätynyt siihen, että äiti on kehitellyt nämä monimuotoiset ja -ulotteiset syyt. Ehkä olen ihan väärässä, tai sitten äiti on unohtanut keksineensä ne. Tiedä häntä.
Huomenna Lahteen ja rapujuhlille.
En ymmärrä, miten ihmiset jaksavat tehdä töitä kahdeksasta neljään (tai viiteen) -lähtökohdista. Itse olen aivan rättipoikkiväsynyt, kun työpäivä kestää kahdeksasta kolmeen. Yhdeksästä yhteen olisi sellainen optimitilanne, mutta niitä päiviä on viikossa vain yksi. Nytkin väsyttää niin, että tekisi mieli käydä yöunille.
-----
Inhoan VR:n "palvelujen" hyödyntämistä. Epäluotettavaa ja epätietoisuutta viljelevää. Kolmena viime päivänä paikallisliikenne on takkuillut julmetusti. Noin viidentoista minuutin junamatka on kestänyt kolmessa päivässä yhteensä lähes 2,5 tuntia liian kauan. Tämän lisäksi kaksi bussivuoroa on jäänyt ajamatta. Tänä aamuna - ja etenkin eilen, kun juna ilman mitään tiedoituksia oli tehnyt Helsingin ja Pasilan välistä matkaa jo pitkälti yli vartin - otti pannuun aika raskaasti. On hiki. Väsyttää. Ihmiset puhisevat turhautumistaan. Ja sitten pitäisi tehdä päätös, että kannattaako junasta nousta jo pois ja luovuttaa vai jäädäkö vielä istumaan. Sitten nousin tietenkin ylös ja kävelin laiturille. Junan ovet sulkeutuivat takanani ja juna lähti kohti seuraavaa asemaa. Vitun perkele. Nousin seuraavaan junaan todetakseni vain, että sekin jatkaa Pasilassa seisomista. Vitun perkele. Pääsin lopulta kotiin tehtyäni kotimatkaa lähemmäs 45 ylimääräistä minuuttia. Otti kupoliin. Rankasti.
Töissä tehtiin tänään yhdelle oppilaalle käyttäytymisen oppimissuunnitelma. Vastassa oli ihastuttava äiti, joka on keksinyt syitä lapsensa tekosiin aina juhlapyhistä tyttöjen ja kevään kautta pahisten huonoon esimerkkiin asti. Ja mitä tuon samaisen äidin suusta tänään tuli? Ensin tietysti sitä perinteistä: syy on naapuriluokan häiriköissä. Ja sitten. "Et sinä aina voi keksiä niitä syitä muualta ja muista ihmisistä. Välillä on pakko vaan ottaa vastuu itse." Niin se sille lapselleen sanoi. Olin vähän hämilläni. Lapsiko niitä syitä olikin keksinyt..? Jotenkin olin ihan päätynyt siihen, että äiti on kehitellyt nämä monimuotoiset ja -ulotteiset syyt. Ehkä olen ihan väärässä, tai sitten äiti on unohtanut keksineensä ne. Tiedä häntä.
Huomenna Lahteen ja rapujuhlille.
En ymmärrä, miten ihmiset jaksavat tehdä töitä kahdeksasta neljään (tai viiteen) -lähtökohdista. Itse olen aivan rättipoikkiväsynyt, kun työpäivä kestää kahdeksasta kolmeen. Yhdeksästä yhteen olisi sellainen optimitilanne, mutta niitä päiviä on viikossa vain yksi. Nytkin väsyttää niin, että tekisi mieli käydä yöunille.
-----
Inhoan VR:n "palvelujen" hyödyntämistä. Epäluotettavaa ja epätietoisuutta viljelevää. Kolmena viime päivänä paikallisliikenne on takkuillut julmetusti. Noin viidentoista minuutin junamatka on kestänyt kolmessa päivässä yhteensä lähes 2,5 tuntia liian kauan. Tämän lisäksi kaksi bussivuoroa on jäänyt ajamatta. Tänä aamuna - ja etenkin eilen, kun juna ilman mitään tiedoituksia oli tehnyt Helsingin ja Pasilan välistä matkaa jo pitkälti yli vartin - otti pannuun aika raskaasti. On hiki. Väsyttää. Ihmiset puhisevat turhautumistaan. Ja sitten pitäisi tehdä päätös, että kannattaako junasta nousta jo pois ja luovuttaa vai jäädäkö vielä istumaan. Sitten nousin tietenkin ylös ja kävelin laiturille. Junan ovet sulkeutuivat takanani ja juna lähti kohti seuraavaa asemaa. Vitun perkele. Nousin seuraavaan junaan todetakseni vain, että sekin jatkaa Pasilassa seisomista. Vitun perkele. Pääsin lopulta kotiin tehtyäni kotimatkaa lähemmäs 45 ylimääräistä minuuttia. Otti kupoliin. Rankasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti