7 päivää.

Huomenna Lahteen - viimeistä kertaa ilman kolmatta perheenjäsentä. Onkohan äitillä vielä hiuksia.. Mennään kansainväliseen koiranäyttelyyn katselemaan perroja. Ihan kivaa.

Tänään sain kuulla yhdeltä äidiltä hänen sanojensa mukaan ikäviä uutisia. "Muutamme kesällä pois." Sisäisesti sain taistella hymyä vastaan. Niin raadollista kuin se onkin, minä olen tyytyväinen tapahtumien kulkuun. Pojan kaitseminen ja ohjaaminen on todella haastavaa, eikä mihinkään näyttäisi tulevan mitään muutosta, jos poika jäisi luokkaani. Eihän se pojan tilannetta luultavasti paranna, että vaihdetaan koulua. Mutta ei se varmaan huononnakaan tilannetta. Vähän surettaa sen opettajan puolesta, joka saa kyseisen pojan luokalleen.. Myös toinen luokkani haastavista yksilöistä on vaihtamassa koulua. Lapsen äiti ei suostu pienryhmähakemuksen täyttämiseen ja on ilmeisen vahvasti sitä mieltä, että oppilaan ongelmat johtuvat ympäristöstä. Joopa joo. Ihme vaan, että luokka on ollut paljon rauhallisempi ja ongelmattomampi, kun kyseinen lapsi on ollut toisessa luokassa opiskelemassa kohta pari viikkoa.

Luokan toiminnan kannalta kesän muutokset tuovat aivan varmasti tuoreita tuulahduksia. Takuuvarmasti joku hiljaisempi ja näiden vielä paikalla olevien sankareiden takia taustalle jääneempi nousee uudeksi timantiksi loistamaan. Mutta uskon ja toivon, ettei luokastani löydy tällä hetkellä yhtäkään niin vahvasti dominoimaan ja häiritsemään kykenevää oppilasta kuin nämä kaksi herraani.

Mielessä on käynyt jopa vakinaisen viran hakeminen tästä koulusta.