odottelua

Viime yö meni unia nähdessä. Uneen tuli yläasteen luokanvalvoja, joka kielsi minua juomasta olutta koulussa. Minut passitettiin ulos juomaan olut. Pyysin luokanvalvojan mukaan kertomaan kuulumisia. Ja samassa oltiinkin ala-asteella, jossa kävin koulua ensimmäiset vuodet. Opettajanhuoneessa minua tervehdittiin kun vanhaa tuttua. Mitä lie tuokin uni tarkoittaa..

Äiti on parhaillaan leikkauksessa. Metrossa istuessa oksetti. Koululle päästyäni L kysyi, miksi näytän niin väsyneeltä. Siksi, että väsyttää. En tiedä kuinka monelle ihmiselle tämä asia leikkauksesta ja sairaudesta pitäisi kertoa, että saisin sanottua asian tarpeeksi monta kertaa. En edes tiedä, mitä sillä haen, että töissä olen lähipäivinä kertonut asian monille työtovereille.

Äiti, jota viilletään leikkausveitsellä. Verta, ehkä. Lääkäri maski naamallaan. Hoitajia kaavuissaan. Äiti tajuttomana. Tälläkin hetkellä. Vaikeaa kuvitella. Ja silti kovin helppoa, ja luultavasti hyvin MTV3:n teho-osastomaisesti värittynyttä. Mihinkähän suuntaan äidin mielialat tästä kehittyvät.. Onko olo helpottunut, kun se muhkura on saatu pois? Vai onko olo pelästynyt? Kenties molempia.

Toivottavasti lääkärit osaavat asiansa. Toivottavasti äiti paranee. Toivottavasti kaikki kääntyy tästä hetkestä kohti parempia aikoja. Toivon niin kovin paljon. Toivottavasti en toivo liikoja.