Edellisestä postauksesta on nelisen tuntia. Koko illan olen istunut sydän kurkussa pamppaillen. Odotin ja odotin, että koska iskä ilmeistyisi messengeriin. Pelotti. Huoletti. Suostuisiko se avaamaan kirjeen?
"Moro. Äitin lääkäri on torstaina klo 11."
Voi jumalauta mikä viha iski pintaan. En edes tiedä syytä. Tai tiedän. Mikä VITTU oikeuttaa aiheuttamaan vielä tämänkin stressin. Miksi minun piti käydä läpi se ajatuskulku, että matkustan Lahteen ja pakotan äidin avaamaan kirjeen? Miksi minun piti joutua pohtimaan, mitä teen jos äiti kieltäytyy hoidoista? Tuntuu täydellisen kohtuuttomalta. Yritän selvitä ahdistuksesta millä tahansa keinoin ja voisin onnistuakin, jos tätä täysin tarpeettomalta tuntuvaa kidutusta ei pistettäisi tulemaan kaupan päälle. Jostain syvältä kumpuaa suurta tarvetta huutaa ja sanoa, että .. että on aivan järjettömän kohtuutonta ja loukkaavaa. Tönäistä ja ravistaa. Että mitä pahaa minä olen tehnyt, että haluat riistää itsesi meiltä.
Onneksi sain tiedon messengerin kautta, joten pystyin typistämään jättimäisen suuttumukseni ja turhautumiseni pariin lauseeseen: "hyvä että avasi sen kirjeen. eilisestä tähän päivään on ollut aika helvetin ahdistavaa vaan odotella että mitä ihmettä se äiti puuhaa. (jos suoraan saa siis sanoa.)" Livenä jutellessa olisin ruvennut itkemään ja huutamaan ja lopulta sulkeutunut huoneeseeni. Onneksi ei tarvinnut kuulla asiaa puhelimessa.
"Moro. Äitin lääkäri on torstaina klo 11."
Voi jumalauta mikä viha iski pintaan. En edes tiedä syytä. Tai tiedän. Mikä VITTU oikeuttaa aiheuttamaan vielä tämänkin stressin. Miksi minun piti käydä läpi se ajatuskulku, että matkustan Lahteen ja pakotan äidin avaamaan kirjeen? Miksi minun piti joutua pohtimaan, mitä teen jos äiti kieltäytyy hoidoista? Tuntuu täydellisen kohtuuttomalta. Yritän selvitä ahdistuksesta millä tahansa keinoin ja voisin onnistuakin, jos tätä täysin tarpeettomalta tuntuvaa kidutusta ei pistettäisi tulemaan kaupan päälle. Jostain syvältä kumpuaa suurta tarvetta huutaa ja sanoa, että .. että on aivan järjettömän kohtuutonta ja loukkaavaa. Tönäistä ja ravistaa. Että mitä pahaa minä olen tehnyt, että haluat riistää itsesi meiltä.
Onneksi sain tiedon messengerin kautta, joten pystyin typistämään jättimäisen suuttumukseni ja turhautumiseni pariin lauseeseen: "hyvä että avasi sen kirjeen. eilisestä tähän päivään on ollut aika helvetin ahdistavaa vaan odotella että mitä ihmettä se äiti puuhaa. (jos suoraan saa siis sanoa.)" Livenä jutellessa olisin ruvennut itkemään ja huutamaan ja lopulta sulkeutunut huoneeseeni. Onneksi ei tarvinnut kuulla asiaa puhelimessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti