Järjestin jälleen kerran vanhempainillan. Kolmas kerta kolmessa kuukaudessa. Tämä sai luvan olla kevään viimeinen. Sanoin jo vanhemmillekin, että alkaa mennä rutiinilla, kun kokoonnutaan kerran kuussa. Sanoin myös sen, että on hienoa, kun vanhemmat ovat muuttuneet harmaasta pelottavasta massasta kasvoiksi ja ihmisiksi. Helpompi on soittaa kouluasioissa kasvoille kuin pelkälle nimelle.
Mukana oli myös koulumme kuraattori. Keskustelimme luokkaretken järjestämisestä ja ryhmähengen parantamisesta. Ihastuttavan positiivisia aikuisia, nämä minun oppilaideni vanhemmat. Eivät pistä syytä toisten niskoihin tai suhtaudu puolustuskannalta asioihin, vaikka puhutaankin aroista asioista. Ja luokkaretken järjestäminenkin siirtyi kuin itsestään vanhempien vastuulle (,kiitos jollain tapaa keskeneräisenä toimeen pannun päätöksen).
Tapaamisen jälkeen kuraattori kiitteli kovasti panostani. "Oikein opettavainen kokemus tälläiselle tuoreelle kuraattorille... Sinusta näkyi se, että tosiaan välität oppilaista." Nosti hymyn kasvoille tuo kommentti. Voiko tuon kauniimmin opettajalle sanoa? Ja mitä ihmettä, minun pitämä vanhempainilta opettavainen kokemus? Vastahan itsekin olen valmistunut tähän työhön.. Imartelevaa. Hymyilin koko illan.
Sekin tuntui kovin mukavalta, kun rinnakkaisluokanopeni ja ystäväni L käväisi luokassani toteamassa, että "Tepä olette hiljaa! Hienoa, luokka! Oman open johdolla tää hiljanen työskentely sujuu hienosti, wau. Koittakaas muistaa tää sama myös mun pitämillä tunneilla..." Varmasti aivan tarkoituksella minun kuulteni sanottu kommentti, mutta lämmitti silti.
Tuntokasvit on pistetty multiin, mutta vielä ei näy mitään. Kuukausi ennen äitienpäivää. Ehkä jotain vielä nousee multien kätköistä. Toivotaan niin.
Mukana oli myös koulumme kuraattori. Keskustelimme luokkaretken järjestämisestä ja ryhmähengen parantamisesta. Ihastuttavan positiivisia aikuisia, nämä minun oppilaideni vanhemmat. Eivät pistä syytä toisten niskoihin tai suhtaudu puolustuskannalta asioihin, vaikka puhutaankin aroista asioista. Ja luokkaretken järjestäminenkin siirtyi kuin itsestään vanhempien vastuulle (,kiitos jollain tapaa keskeneräisenä toimeen pannun päätöksen).
Tapaamisen jälkeen kuraattori kiitteli kovasti panostani. "Oikein opettavainen kokemus tälläiselle tuoreelle kuraattorille... Sinusta näkyi se, että tosiaan välität oppilaista." Nosti hymyn kasvoille tuo kommentti. Voiko tuon kauniimmin opettajalle sanoa? Ja mitä ihmettä, minun pitämä vanhempainilta opettavainen kokemus? Vastahan itsekin olen valmistunut tähän työhön.. Imartelevaa. Hymyilin koko illan.
Sekin tuntui kovin mukavalta, kun rinnakkaisluokanopeni ja ystäväni L käväisi luokassani toteamassa, että "Tepä olette hiljaa! Hienoa, luokka! Oman open johdolla tää hiljanen työskentely sujuu hienosti, wau. Koittakaas muistaa tää sama myös mun pitämillä tunneilla..." Varmasti aivan tarkoituksella minun kuulteni sanottu kommentti, mutta lämmitti silti.
Tuntokasvit on pistetty multiin, mutta vielä ei näy mitään. Kuukausi ennen äitienpäivää. Ehkä jotain vielä nousee multien kätköistä. Toivotaan niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti