+400g. Nyyh. Tai no. Olen urheillut tällä viikolla nelisen kertaa enemmän tai vähemmän raskaasti, joten kai kroppa vaan nyt on tajunnut, että "tämähän on hittovie pysyvä muutos!"
Kävin juoksemassa tässä päivänä muutamana. Aika hurjaa juosta, kun sitä on viimeksi tehnyt urheilumielessä varmaan lukiossa. Eli kuutisen vuotta sitten. Tai jotain sellaista. Ja todella yllättäen tulivat lihakset aivan jännittävistä paikoista kipeiksi. Ja venyttely? Mikä venyttely? Niinpä. Tänään vemputusta salilla tunnin verran. Ja kevyttä ruokaa. Kyllä tämä tästä. Tai sitten olen pettänyt itseäni kevyesti syömisen osalta. Kieltämättä ostin kevyttä valkohomejuustoa (NAM) ja alle viikossa söin sen melkein kokonaan. Ehkä se on se. En tiä.
Enää 5 viikkoa töitä. Sitten työttömäksi muutaman kuukauden ajaksi. Ei se mitään, toivottavasti rahat vain riittävät parin kuukauden ajan. Muksut alkavat olla jo aika keväisissä (=villeissä) tunnelmissa, joten tänään koulupäivä venyi 15min aiottua pidemmäksi. "Olette 3min IHAN hiljaa ja viittaat jos jotain on.." -päätökseni venähti muksujen toiminnan takia viideksitoista enemmän ja vähemmän pöliseväksi minuutiksi. Lopulta sentään rauhoittuivat. Tunsin itseni pieneksi hitleriksi. Ja silti tänään sain sivulauseesta ymmärtää, että imagoni on "pehmeä? positiivinen? kiltti?" Kiltti. Siksi minun opettajan imagoani tosiaan sanottiin. Itse tunnen olevani kohtalaisen tiukkis kuitenkin.
Vaan harvoinpa noille tarvitsee enää karjua. Tänään kuitenkin rähisin oikein antaumuksella, kun pojat kehtasivat nauraa ja lällättää, kun yksi tytöistä kertoi erään hänelle tutun ihmisen itsemurhasta. Homma karkasi osaltani henkilökohtaiseksi vihastumiseksi, minkä kyllä tunnistin välittömästi ja kiskoin itseäni kuolaimista rauhoittuakseni. Pojat hiljenivät lähes ääntä nopeammin, kun pala kurkussa ryhdyin ärisemään. Jännä hetki oli tosiaan tunnistaa se, miten homma menee opettajan roolista henkilökohtaiseksi. Taisivat lapsetkin huomata, että nyt ylittyi jokin raja.
Huomenna Lahden kavereiden kanssa laivalle. Monelta? Mistä? Millä laivalla? Ketä mukana? En tiedä. Ehkä se selviää.
Kävin juoksemassa tässä päivänä muutamana. Aika hurjaa juosta, kun sitä on viimeksi tehnyt urheilumielessä varmaan lukiossa. Eli kuutisen vuotta sitten. Tai jotain sellaista. Ja todella yllättäen tulivat lihakset aivan jännittävistä paikoista kipeiksi. Ja venyttely? Mikä venyttely? Niinpä. Tänään vemputusta salilla tunnin verran. Ja kevyttä ruokaa. Kyllä tämä tästä. Tai sitten olen pettänyt itseäni kevyesti syömisen osalta. Kieltämättä ostin kevyttä valkohomejuustoa (NAM) ja alle viikossa söin sen melkein kokonaan. Ehkä se on se. En tiä.
Enää 5 viikkoa töitä. Sitten työttömäksi muutaman kuukauden ajaksi. Ei se mitään, toivottavasti rahat vain riittävät parin kuukauden ajan. Muksut alkavat olla jo aika keväisissä (=villeissä) tunnelmissa, joten tänään koulupäivä venyi 15min aiottua pidemmäksi. "Olette 3min IHAN hiljaa ja viittaat jos jotain on.." -päätökseni venähti muksujen toiminnan takia viideksitoista enemmän ja vähemmän pöliseväksi minuutiksi. Lopulta sentään rauhoittuivat. Tunsin itseni pieneksi hitleriksi. Ja silti tänään sain sivulauseesta ymmärtää, että imagoni on "pehmeä? positiivinen? kiltti?" Kiltti. Siksi minun opettajan imagoani tosiaan sanottiin. Itse tunnen olevani kohtalaisen tiukkis kuitenkin.
Vaan harvoinpa noille tarvitsee enää karjua. Tänään kuitenkin rähisin oikein antaumuksella, kun pojat kehtasivat nauraa ja lällättää, kun yksi tytöistä kertoi erään hänelle tutun ihmisen itsemurhasta. Homma karkasi osaltani henkilökohtaiseksi vihastumiseksi, minkä kyllä tunnistin välittömästi ja kiskoin itseäni kuolaimista rauhoittuakseni. Pojat hiljenivät lähes ääntä nopeammin, kun pala kurkussa ryhdyin ärisemään. Jännä hetki oli tosiaan tunnistaa se, miten homma menee opettajan roolista henkilökohtaiseksi. Taisivat lapsetkin huomata, että nyt ylittyi jokin raja.
Huomenna Lahden kavereiden kanssa laivalle. Monelta? Mistä? Millä laivalla? Ketä mukana? En tiedä. Ehkä se selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti