4.5.09

tarpeeton?

Oppilaat puurtavat juttuja. Minulla ei ole mitään tekemistä tuntien aikana. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tämä maanantai.

8-9 suomi toisena kielenä -tunti
Oppilaat harjoittelevat äikän kokeeseen. (Hassua käyttää "äikkä" -termiä myös heille, mutta menisi liian vaikeaksi ja erottelevaksi ryhtyä kutsumaan sitä joksikin "äskakkoseksi" heidän osaltaan.) Oppilaat tekevät monisteita ja kyselevät välillä apua. Lähinnä istun omalla paikallani.

9-10 ryhmätunti matematiikkaa
Jaan oppilaille monisteen, jossa kerrataan kutosluokalla opittuja asioita. Kukaan ei kysy oikeastaan mitään. Kaikki tekevät hommiaan. Ehkä kerran tai kaksi saan muistuttaa paria oppilasta, että höpöttelyn lisäksi pitäisi tehdä tehtäviä. Oppilaat vertailevat vastauksia keskenään ja neuvovat toinen toisiaan. "Tuolta pitää lainata ni sit tonne menee ysi. Just sillee." "Saiksä tästä tälläsen? ETKÖ! No mitä hittoa, missä mä tein mokan?"

10-11 äidinkieltä
Jaan aamulla S2-oppilaille jo jakamani monisteet koko luokalle. Kaikki ryhtyvät hommiin. Luokan täyttää iloinen "Onks vallita-sana verbi?!", "Onks ja-sana partikkeli?!", "Mikä on sijamuoto?!" -pulina. Minä kommentoin huuteluihin ajoittain, vaikkei suurin osa kysymyksistä olekaan suunnattu minulle vaan oppilaat kyselevät toisiltaan.

11-12 matematiikkaa ysiluokkalaisille
Tämä tunti on sellainen päivän murheenkryyni. Ysejä alkaa olla jo lähes mahdoton saada tekemään yhtään mitään. Viimeinenkin koe matematiikasta on jo tehty, joten he ovat lähinnä kiitoradalla nousukiitoa tekemässä eikä mikään tämän maan pinnalla jaksa heitä oikein kiinnostaa. Annan heille tekemistä ja lupaan päästää käytävään höpöttelemään heti, kun kymmenen tehtävää on tehty. Tunti, jolla kukaan ei tee mitään.

12-14 tietotekniikkaa
Oppilailla on jo pari viikkoa sitten aloitettu kotisivuprojekti kesken. Kaikki alkavat heti hommiin eikä minun tarvitse tehdä oikeastaan mitään. Istun itsekin koneella ja lähinnä valvon, että kaikki tekevät sitä mitä pitää. Ja niinhän kaikki tekevätkin. Osa valmistuu ajoissa, joten keksin heille äitienpäiväkorttipuuhaa. Lopulta lähes kaikkien kotisivuprojekti valmistuu, joten lykkään oppilaille seuraavaa projektia nenän eteen. Oppilaat lukevat alkutunnin tylsyyksissäni kirjoittamani ohjeet ja ryhtyvät hommiin. Minulla on jälleen kerran tylsää.

-----

Tänään oikeastaan kukaan ei tarvinnut minua oikeastaan mihinkään.

Olenko siis tehnyt työni hyvin vai huonosti?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tätä vihreää tekstiä on ihan pirun vaikea lukea mustalla pohjalla. Saisit ehkä enemmän lukijoita jos vaihat ulkoasun vähemmän silmille hyppiväksi. vinkvink ;D

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin. Olet paikalla, jos apua tarvitaan mutta oppilaat osaavat pohtia asioita keskenäänkin.

Meillä töissä sitä kutsuttaisiin pienryhmätyöskentelyksi tai työpajakoulutuksiksi, jotka ovat kovin in ja pop ;)

Laura kirjoitti...

Eikö opettajan tehtävä olekin tehdä itsensä tarpeettomaksi? :)

Se ainoastaan hämää, kuinka paljon monistenivaskoja kaikki tekivät tuona päivänä... Mutta jos monistenivaskoilla ja pienimuotoisella yhteistyöllä oppii, ja oppilaat vielä jaksavat niitä väsätä, eihän siinä ongelmaa ole! :) Itse olen parhaillaan ranskan kurssilla, jolla ainoastaan täytetään kymmensivuisia "lisää oikea verbimuoto" -nivaskoja, ja minulle itselleni tämä metodi on todella puuduttava... Tunneillakaan ei tehdä mitään muuta kuin opettaja kyselee järjestyksessä oikeat vastaukset. Omasta mielestäni se on tunnin haaskausta, voisimmehan tarkastaa oikeat vastaukset kotonakin; tunneilla taas voisi jopa vuorovaikuttaa!

Sori, puhun nyt ihan eri asiasta, mutta piti saada avautua tuosta meidän kurssista... :D

t. vasta tuleva kieltenope