huono aamu

"Missä hemmetissä on koiran talutin? Ja missä hemmetissä auton avaimet ovat..?!" Inhoan aikataulujen venymistä ja myöhästymistä. Herätin M:n. "ÖÖööö. Avaimet on mustan takin taskussa..." Etsin. Eikä löydy. Ottaa päähän. On hiki. Ulkovaatteet päällä haen M:n etsimään. Lopulta hihna löytyy eteisen lattialta ja sen alta avaimet M:n jäljiltä.

Yön aikana on tullut lunta. Paljon lunta. Kahlaan puoleen reiteen ylettyvissä kinoksissa ja lahkeet kastuvat. Olen ainakin kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä.

Vien koiran sisälle ja lähden autolle. Kehä ykkösellä liikennejärjestelyt sotkevat aikataulua lisää. Joudun tekemään U-käännöksen ja matelemaan jonossa. Olen lisää jäljessä aikatauluistani. Kesken matkan työkaveri soittaa.

"Älä aja koulun parkkikselle. Sitä ei oo aurattu ja täällä on auto jumissa."

"Okei, pistän tien varteen, kiitti!"

"Niin siis ei täällä ole missään mitään parkkipaikkoja. Kaikki parkkikset on metrisen lumikinoksen alla. Kovasti ihmetyttää, että mihin täällä voi tänään parkkeerata."

"Kyllä mä jotain keksin. Moi!"'

"Ooookei. Moi.."

Pääsen perille. Ei v*ttu. En oikeasti keksi sitä "jotain". Kiertelen alueella ja olen aikatauluista myöhässä jo puolisen tuntia. Lopulta kaarran ostoskeskuksen alakertaan ja täysin tietoisesti jätän selvittämättä, miten kauan kyseisellä paikalla saa autoa pitää. Aivan sama. Ei kiinnosta. Lunta tulee vaakasuoraan päin naamaa, autoja on kymmenittäin jumissa kinoksissa. Olen 40 minuuttia myöhässä aikataulustani. Sakot tähän päälle vielä, niin se on sitten siinä - täydellinen päivä. (Iltapäivällä selviää ettei mitään aikarajoitusta ollut eikä näin ollen sakkojakaan.)

Ottaa pattiin raskaasti. Tuntuu siltä, että koko päivä on pilalla lumisateen ja kadonneiden avainten takia. Olen armottomasti myöhässä...

...sillä opetuksen alkuun on aikaa enää 15 minuuttia. (Kerrankin oli hyötyä siitä, että olen aikainen tipu ja nappaan madon lähes poikkeuksetta.)