...kun liittää yhteen seitsemän toisilleen ennalta lähes tuntematonta, nakkaa sekaan alkoholia, tiukan aikataulun, kuusi persoonallisuutta, joilla aikataulut eivät ole niin justiinsa ja yhden persoonan, jolle aikataulut ovat kaikki kaikessa?
Siitä saa itkevän kaason ja morsiamen sekä ison riidan ja paljon vänkäystä.
Sen siitä saa.
Polttarit menivät siis aika erikoisissa merkeissä. Päivä sujui oikein mukavasti, morsiamella näytti olevan mukavaa, kuten myös polttariväellä. Jumppaa, piknikkiä, megazonea, käsi- ja jalkahoitoja. Mutta vähä vähältä tunnelma kiristyi. Kuusi henkilöä haluaisi edetä rauhallista tahtia, elää hetkessä ja joustaa. Yksi - kaaso - ei halua. Hän haluaa mennä mars mars mars vauhtia ja pysyä aikatauluissa sekä noudattaa toimintatapoja, jotka ainakin minulle olivat hieman epäselviä. Niinpä kaaso otti itselleen roolin, johon sisältyi paljon ohjeistamista ja käskyttämistä, valitusta rahatilanteesta ja runsaasti nyrpeitä ilmeitä.
Yöllä yhteiseen majapaikkaan eli kaason perheen mökille palatessa fiilikset olivat jo hyvin räjähdysalttiit. Pääsimme kuitenkin nukkumaan ilman sen suurempia honkien kolisutteluja. Aamulla neljän tunnin yöunien jälkeen herään siihen, että kaaso siivoaa. No, siinähän siivoaa. Ei kukaan selväjärkinen herää neljän tunnin unien jälkeen siivoamaan, eihän? Niinpä minäkään en noussut auttamaan. Viiden tunnin yöunien jälkeen on herätyksen aika. WAHT?! Niin, en ollut arvannut, että pitäisi herätä yhdeksältä. Eikä kukaan muukaan arvannut. Ja siitäkös se sota sitten syttyi. Minä pysyin tietoisesti syrjässä enkä ottanut kantaa mihinkään. Ei polttareissa ole tarkoitus riidellä. Mihin ihmeeseen ihmisiltä on kadonnut tilannetaju - molemmin puolin? Ei ei ei. Ei näin. Polttareissa pääosan esittäjä on morsian ja hänen viihtymisekseen tehdään kaikki mitä voidaan. Ja jos se tarkoittaa rutinoiden nieleskelemistä, niin sitten ne rutinat nieleskellään. Ja jos se tarkoittaa omista aikataulullisista intohimoista joustamista, niin sitten niistä aikatauluista joustetaan. Hemmetti.
Niinpä poistuimme kaason mökiltä tänä aamuna sekavana sakkina jättäen jälkeemme punasilmäisen kaason ja vaikeassa välikädessä edelleen olevan morsiamen.
Miten ihmeessä asiasta nousi niin suuri haloo? Miten ihmeessä morsiamen sisko kehtasi ryhtyä niin suoraan hyökkäykseen, oli ärtymystaso miten korkea tahansa? Miksi ihmeessä kaaso oli hämmästynyt oltuaan ensin koko illan nyrpeä ja käskyttävä.
"Ei aikuisia pidä käskyttää", sanoi kaaso. No hemmetti, olisi sitten ollut käskyttämättä.
Siitä saa itkevän kaason ja morsiamen sekä ison riidan ja paljon vänkäystä.
Sen siitä saa.
Polttarit menivät siis aika erikoisissa merkeissä. Päivä sujui oikein mukavasti, morsiamella näytti olevan mukavaa, kuten myös polttariväellä. Jumppaa, piknikkiä, megazonea, käsi- ja jalkahoitoja. Mutta vähä vähältä tunnelma kiristyi. Kuusi henkilöä haluaisi edetä rauhallista tahtia, elää hetkessä ja joustaa. Yksi - kaaso - ei halua. Hän haluaa mennä mars mars mars vauhtia ja pysyä aikatauluissa sekä noudattaa toimintatapoja, jotka ainakin minulle olivat hieman epäselviä. Niinpä kaaso otti itselleen roolin, johon sisältyi paljon ohjeistamista ja käskyttämistä, valitusta rahatilanteesta ja runsaasti nyrpeitä ilmeitä.
Yöllä yhteiseen majapaikkaan eli kaason perheen mökille palatessa fiilikset olivat jo hyvin räjähdysalttiit. Pääsimme kuitenkin nukkumaan ilman sen suurempia honkien kolisutteluja. Aamulla neljän tunnin yöunien jälkeen herään siihen, että kaaso siivoaa. No, siinähän siivoaa. Ei kukaan selväjärkinen herää neljän tunnin unien jälkeen siivoamaan, eihän? Niinpä minäkään en noussut auttamaan. Viiden tunnin yöunien jälkeen on herätyksen aika. WAHT?! Niin, en ollut arvannut, että pitäisi herätä yhdeksältä. Eikä kukaan muukaan arvannut. Ja siitäkös se sota sitten syttyi. Minä pysyin tietoisesti syrjässä enkä ottanut kantaa mihinkään. Ei polttareissa ole tarkoitus riidellä. Mihin ihmeeseen ihmisiltä on kadonnut tilannetaju - molemmin puolin? Ei ei ei. Ei näin. Polttareissa pääosan esittäjä on morsian ja hänen viihtymisekseen tehdään kaikki mitä voidaan. Ja jos se tarkoittaa rutinoiden nieleskelemistä, niin sitten ne rutinat nieleskellään. Ja jos se tarkoittaa omista aikataulullisista intohimoista joustamista, niin sitten niistä aikatauluista joustetaan. Hemmetti.
Niinpä poistuimme kaason mökiltä tänä aamuna sekavana sakkina jättäen jälkeemme punasilmäisen kaason ja vaikeassa välikädessä edelleen olevan morsiamen.
Miten ihmeessä asiasta nousi niin suuri haloo? Miten ihmeessä morsiamen sisko kehtasi ryhtyä niin suoraan hyökkäykseen, oli ärtymystaso miten korkea tahansa? Miksi ihmeessä kaaso oli hämmästynyt oltuaan ensin koko illan nyrpeä ja käskyttävä.
"Ei aikuisia pidä käskyttää", sanoi kaaso. No hemmetti, olisi sitten ollut käskyttämättä.
2 kommenttia:
Voi harmi, tulipa kurjat polttarit. Toivottavasti morsian ei ihan kaikkea eripuraa kuitenkaan huomannut.
Tulipa vaan mieleen, että toivottavasti aikanaan omissa polttareissani kaikki oli hyvin siellä taustajoukoissa, itsellä oli ainakin kivaa.
Leppoisaa ja kaunista sunnuntai-iltaa!
Juu ei oo ensimmäinen kaaso, joka ottaa polttareiden järjestömisen liian vakavasti. Polttareista tulee suorittamista, jos koko ajan kytätään kelloa tms. Itse kannatan rentoa yhdessäoloa ilman liian tiukkaa aikataulua. Kaikilla on mukavampaa silloin. Harmillista tosiaan, jos jää tollanen fiilis polttareista. Se on kiva sitte häissä nähdä taas samalla porukalla juu ;)Toivotaan sinne parempaa tunnelmaa.
Oon kans menossa polttareihin parin viikon päästä. En tunne siitä porukasta ketään. Saa nähdä kuinka sujuu...
Lähetä kommentti