Mikähän siinä on, että viime päivinä on ollut hirveän monta mieleen jäänyttä unta. Yleensä en muista aamulla unista mitään.
Istun lentokoneessa. Vieressäni on muistaakseni eräs M:n kautta tuntemani ihminen. Lentokone alkaa kaartaa vasemmalle tarkoituksenaan laskeutua lentokentälle. Kaarre syvenee ja syvenee. Menemme aina vain jyrkemmässä kulmassa alaspäin. Ja sitten käy se, miksi oikeastikin inhoan lentämistä. Kone alkaa syöksykierteessä lähestyä maata. Vieressäni istuva kiljahtaa ja siitä tiedän, ettei kyse ole vain minun vainoharhaisesta lentopelostani. Nyt ollaan oikeasti kusessa. Istun paikallani jotenkin kangistuneena ja hoen "älä putoa älä putoa älä putoa pysy ilmassa pysy ilmassa..." Odotan kuolemaa. Olen ihan varma, että kuolen. Ja sitten lentokone saakin aivan yllättäen oikaistua itsensä. Olen ehtinyt käydä mielessäni läpi sen, miten kone putoaa ja minä menen palasiksi. Murskaannun kuoliaaksi. Olemme kuitenkin edelleen ilmassa ja lentokoneen on tietenkin pakko laskeutua. Alkaa uusi kaarros vasemmalle ja laskulähestyminen. Siihen uni päättyy. En tiedä, kuolinko vai jäinkö eloon.
----
Äiti kävi torstaina verikokeissa. Minä en uskaltanut kysyä, miten lääkärissä meni, koska äiti ei ollut siitä aamulla mitään sanonut. Kalenterista vain huomasin, että tänään on lääkäriaika. Äiti kertoi puhelimessa siskolleen tuloksista, joten minäkin sain tietää. Ja olisihan se pitänyt äidin olemuksesta kyetä päättelemään. Hän lähes leijui ilmassa: tulokset olivat olleet puhtaat.
----
Sää on aivan jumalainen. Rakastan tälläistä säätä. Aurinko paistaa. Hiekoitushiekka rapisee jalkojen alla. Linnut laulavat. Kuulostaa niin kovin keväälle. Tuntuu siltä, että ihan kohta alkaa kesä. Voi että miten tästä saakin elämäänsä energiaa ja iloa. Käyn aurinkoenergialla, se on varmaa.
Istun lentokoneessa. Vieressäni on muistaakseni eräs M:n kautta tuntemani ihminen. Lentokone alkaa kaartaa vasemmalle tarkoituksenaan laskeutua lentokentälle. Kaarre syvenee ja syvenee. Menemme aina vain jyrkemmässä kulmassa alaspäin. Ja sitten käy se, miksi oikeastikin inhoan lentämistä. Kone alkaa syöksykierteessä lähestyä maata. Vieressäni istuva kiljahtaa ja siitä tiedän, ettei kyse ole vain minun vainoharhaisesta lentopelostani. Nyt ollaan oikeasti kusessa. Istun paikallani jotenkin kangistuneena ja hoen "älä putoa älä putoa älä putoa pysy ilmassa pysy ilmassa..." Odotan kuolemaa. Olen ihan varma, että kuolen. Ja sitten lentokone saakin aivan yllättäen oikaistua itsensä. Olen ehtinyt käydä mielessäni läpi sen, miten kone putoaa ja minä menen palasiksi. Murskaannun kuoliaaksi. Olemme kuitenkin edelleen ilmassa ja lentokoneen on tietenkin pakko laskeutua. Alkaa uusi kaarros vasemmalle ja laskulähestyminen. Siihen uni päättyy. En tiedä, kuolinko vai jäinkö eloon.
----
Äiti kävi torstaina verikokeissa. Minä en uskaltanut kysyä, miten lääkärissä meni, koska äiti ei ollut siitä aamulla mitään sanonut. Kalenterista vain huomasin, että tänään on lääkäriaika. Äiti kertoi puhelimessa siskolleen tuloksista, joten minäkin sain tietää. Ja olisihan se pitänyt äidin olemuksesta kyetä päättelemään. Hän lähes leijui ilmassa: tulokset olivat olleet puhtaat.
----
Sää on aivan jumalainen. Rakastan tälläistä säätä. Aurinko paistaa. Hiekoitushiekka rapisee jalkojen alla. Linnut laulavat. Kuulostaa niin kovin keväälle. Tuntuu siltä, että ihan kohta alkaa kesä. Voi että miten tästä saakin elämäänsä energiaa ja iloa. Käyn aurinkoenergialla, se on varmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti