Omituista, miten helppoa työnteko viime viikot on ollut. Oppilaani rauhoittuvat ilman rouva Ärjyläksi muuttumista ja käyttäytyvät huumorintajuisen leppoisasti. Huomautin tänään oppilailleni, että en ole joutunut korottamaan ääntäni heille varmasti kertaakaan koko kevätlukukaudella. Läksyt ovat ärsyttävän usein tekemättä, mutta käyttäytymisen puolella ollaan menty eteenpäin oikein harppauksittain. Asennevammainen poikakin on löytänyt itsestään sisäisen rauhan ja rentouden. Pojan rentoutta on jatkunut jo lähes kuukauden, joten kyynistäkin kyynisempi hemuli uskaltaa jo toivoa, että muutoksessa voisi olla edes jotain pysyviä ominaisuuksia. Tunneillani vitsaillaan. Tunneillani höpötellään mukavia. Väärille vastauksille ei minun tulkintani mukaan koskaan naureta pahalla. Minulta pyydetään tarvittaessa apua. Oppilaat tulevat taululle tekemään tehtäviä mielellään. Oppilas pyytää itse tukiopetusta ja saapuukin ylimääräiselle matematiikan aamutunnille vapaaehtoisesti. Homma luistaa lähes pelottavan hienosti.
Näin siis minun ollessani paikalla.
Ensi viikolla menen kahdeksi päiväksi koulutukseen ja sijaiseksekseni tulee pikkuveljen tyttöystävä. Edellinen kerta sijaisen johdolla meni luokaltani ihan plörinäksi. Niinpä olen nyt työstänyt, työstänyt, työstänyt ja vielä kerran työstänyt sitä, että luokkani kykenisi jäämään ilman minua. Olen käynyt samaa keskustelua senkin suhteen, että oppilaiden pitää oppia olemaan myös muiden koulumme opettajien tunneilla yhtä ihmismäisiä kuin minun tunneillani.
Olen puhunut, puhunut ja puhunut siitä, miten opettajatkin ovat vain ihmisiä ja heillä on omat vahvuutensa, heikkoutensa ja tottumuksensa. Tänään kirjoitin tyttöystävä S:lle ohjeita luokkani käytäntöihin liittyen. Siis listaa siitä, miten mennään ruokalaan, missä oppilaat istuvat, miten tunneilla toimitaan, miten mennään välkälle, jne. jne. - niitä kirjoittamattomia sääntöjä, joita jokaisessa luokassa on satamäärin. Lopulta päädyin lukemaan ohjeet myös muksuille. He kuuntelivat hiljaisina eikä vastaväitteitä ilmennyt. Painotin oppilaille, että S saa viestini ja saa näin ollen tietoonsa luokkani tavat. Yritin saada oppilaat tiedostamaan, etteivät koulun säännöt muutu aikuisen vaihtuessa. Luokan toimintatavat pysyvät ennallaan, vaikka olen pois. Kerroin että toisaalta heidän pitää kuitenkin sietää myös sitä, että sijainen tekee asioita omalla tavallaan. Sijainen ei ole selvännäkijä eikä osaa arvata kaikkia tapoja. "Teidän pitää kyetä joustamaan. Te ette kuole, vaikka asioita tehtäisiin kaksi päivää muulla tavalla kuin normaalisti." Ja oppilaat näyttivät hyväksyvän tämän.
Oikein jännittää, miten oppilaani osaavat käyttäytyä, kun tosipaikka tulee ensi viikon keskiviikkona eteen. Onneksi keskiviikko alkaa ryhmätunnilla, niin S saa luultavasti tutustuttua rauhallisessa ympäristössä niihin sopivasti vaikutusvaltaisiin oppilaisiin, jotka aamutunnin ryhmään kuuluvat. Luokasta puuttuvat ne oppilaat, jotka toimivat hölmöilyn yleisönä ja tukijana, joten oppilailla ei luultavasti ole syytä ryhtyä sikailemaan.
Toivottavasti ensivaikutelma ensi keskiviikkona sisältää puolin ja toisin reilua kohtelua ja rentoa päättäväisyyttä. Niiden muutaman ensimmäisen hyvin sujuneen minuutin avulla S selviää molemmista päivistä. Niin helppoa -tai vaikeaa - se oikeastaan on.
---
Kaikesta huolimatta: kolme viikkoa pääsiäislomaan! Ei juuri mitään siis! Ja sitten onkin jo ihan kevät. Huraa.
Näin siis minun ollessani paikalla.
Ensi viikolla menen kahdeksi päiväksi koulutukseen ja sijaiseksekseni tulee pikkuveljen tyttöystävä. Edellinen kerta sijaisen johdolla meni luokaltani ihan plörinäksi. Niinpä olen nyt työstänyt, työstänyt, työstänyt ja vielä kerran työstänyt sitä, että luokkani kykenisi jäämään ilman minua. Olen käynyt samaa keskustelua senkin suhteen, että oppilaiden pitää oppia olemaan myös muiden koulumme opettajien tunneilla yhtä ihmismäisiä kuin minun tunneillani.
Olen puhunut, puhunut ja puhunut siitä, miten opettajatkin ovat vain ihmisiä ja heillä on omat vahvuutensa, heikkoutensa ja tottumuksensa. Tänään kirjoitin tyttöystävä S:lle ohjeita luokkani käytäntöihin liittyen. Siis listaa siitä, miten mennään ruokalaan, missä oppilaat istuvat, miten tunneilla toimitaan, miten mennään välkälle, jne. jne. - niitä kirjoittamattomia sääntöjä, joita jokaisessa luokassa on satamäärin. Lopulta päädyin lukemaan ohjeet myös muksuille. He kuuntelivat hiljaisina eikä vastaväitteitä ilmennyt. Painotin oppilaille, että S saa viestini ja saa näin ollen tietoonsa luokkani tavat. Yritin saada oppilaat tiedostamaan, etteivät koulun säännöt muutu aikuisen vaihtuessa. Luokan toimintatavat pysyvät ennallaan, vaikka olen pois. Kerroin että toisaalta heidän pitää kuitenkin sietää myös sitä, että sijainen tekee asioita omalla tavallaan. Sijainen ei ole selvännäkijä eikä osaa arvata kaikkia tapoja. "Teidän pitää kyetä joustamaan. Te ette kuole, vaikka asioita tehtäisiin kaksi päivää muulla tavalla kuin normaalisti." Ja oppilaat näyttivät hyväksyvän tämän.
Oikein jännittää, miten oppilaani osaavat käyttäytyä, kun tosipaikka tulee ensi viikon keskiviikkona eteen. Onneksi keskiviikko alkaa ryhmätunnilla, niin S saa luultavasti tutustuttua rauhallisessa ympäristössä niihin sopivasti vaikutusvaltaisiin oppilaisiin, jotka aamutunnin ryhmään kuuluvat. Luokasta puuttuvat ne oppilaat, jotka toimivat hölmöilyn yleisönä ja tukijana, joten oppilailla ei luultavasti ole syytä ryhtyä sikailemaan.
Toivottavasti ensivaikutelma ensi keskiviikkona sisältää puolin ja toisin reilua kohtelua ja rentoa päättäväisyyttä. Niiden muutaman ensimmäisen hyvin sujuneen minuutin avulla S selviää molemmista päivistä. Niin helppoa -tai vaikeaa - se oikeastaan on.
---
Kaikesta huolimatta: kolme viikkoa pääsiäislomaan! Ei juuri mitään siis! Ja sitten onkin jo ihan kevät. Huraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti