Tänään on tullut toimittua. Aamulla suuntasimme joulukirkkoon. Uskomattomat pojat jaksoivat taas saarnata uskomattomuuttaan: "MÄ EN AINAKAA USKO MIHINKÄÄ JUMALAAN HEI!" "Jaa. Se on sinun valintasi. Kirkkoon tulet silti, koska kuulut kirkkoon." "EN USKO JUMALAAN!" "Selvä. Keskusteletko vaikka vanhempiesi kanssa. Minä olen ihan väärä kohde tälle protestille. Minä en sinua kirkosta voi erottaa. Puhu vanhemmillesi." "EN USKO." "Jep. Käyttäydy silti."
Mielestäni kirkkoreissu meni silti hienosti. Muksut jaksoivat olla aika hiljaa. Silti reissun jälkeen vararehtori tuli sanomaan, että "Sun pojilla meni lujaa. Tarvitsisivat integrointipäätöksen." "Ai..? Musta se meni ihan hyvin." Tämän jälkeen käytiin se keskustelu, jonka olen jo kerran käynyt ja läpi pohtinut. "Suhun on iskenyt vauhtisokeus. Sama kävi mulle muutama vuosi sitten. Lapsi melkein psykoosissa istuu metsänreunassa sikiöasennossa ja musta se on vaan ihan normaalia. Et enää näe miten heikosti pojilla menee." Niinpä. En minä sitä näe. Minusta niillä menee ihan rauhallisesti. Ainakin melko. Ja toisaalta. Eipä minulla ole muunlaisista luokista kokemusta. Minulle tämä luokka on ainoa kokemus.
Ruokailun jälkeen nappasimme erityisopettajaksi opiskelevan työkaverin kanssa kolme luokkani sankaria puhutteluun. Tarkoitus on saada koulukiusaaminen loppumaan. Eilen selvittelin taas itkevän pojan kanssa sitä, miten hän ei enää koskaan hymyile jos kiusaaminen vielä jatkuu. Lupasin puuttua asiaan nyt kovalla kädellä. Good cop / bad cop -asetelma muuttui hetkessä muotoon bad cop / bac cop, kun pistimme pojat kova kovaa vastaan. Kerroimme, että seuraava puuttuja on rehtori ja sen jälkeen poliisi. Tarkoitus oli saada pojat heräämään todellisuuteen sen asian edessä, miten vakavaksi kiusaaminen on mennyt.
45 minuuttia siinä meni. Muut viime hetken hommat jäivät vielä viimeisempään hetkeen eli huomiseen. Saa nähdä miten puhuttelu tehosi. Joulun jälkeen paikalle saapuvat vanhemmat keskustelemaan asiasta. Nyt puututaan kiusaamiseen rytinällä.
Hienoa oli saada kiitosta aktiivisesta kiusaamiseen puuttumisesta puolitutulta joka tekee hommia MLL:ssa.
Viimeinen tunti on seiskaluokkalaisten matematiikkaa. Luokassa sattui olemaan lautapelejä. Ne muksuille. Omasta luokasta UNO-pelikortit ja radio.
SuomiPop soi, seiskaluokkalaiset pelaa ja minä blogaan. Olen tämän löysäilyn ansainnut.
Mielestäni kirkkoreissu meni silti hienosti. Muksut jaksoivat olla aika hiljaa. Silti reissun jälkeen vararehtori tuli sanomaan, että "Sun pojilla meni lujaa. Tarvitsisivat integrointipäätöksen." "Ai..? Musta se meni ihan hyvin." Tämän jälkeen käytiin se keskustelu, jonka olen jo kerran käynyt ja läpi pohtinut. "Suhun on iskenyt vauhtisokeus. Sama kävi mulle muutama vuosi sitten. Lapsi melkein psykoosissa istuu metsänreunassa sikiöasennossa ja musta se on vaan ihan normaalia. Et enää näe miten heikosti pojilla menee." Niinpä. En minä sitä näe. Minusta niillä menee ihan rauhallisesti. Ainakin melko. Ja toisaalta. Eipä minulla ole muunlaisista luokista kokemusta. Minulle tämä luokka on ainoa kokemus.
Ruokailun jälkeen nappasimme erityisopettajaksi opiskelevan työkaverin kanssa kolme luokkani sankaria puhutteluun. Tarkoitus on saada koulukiusaaminen loppumaan. Eilen selvittelin taas itkevän pojan kanssa sitä, miten hän ei enää koskaan hymyile jos kiusaaminen vielä jatkuu. Lupasin puuttua asiaan nyt kovalla kädellä. Good cop / bad cop -asetelma muuttui hetkessä muotoon bad cop / bac cop, kun pistimme pojat kova kovaa vastaan. Kerroimme, että seuraava puuttuja on rehtori ja sen jälkeen poliisi. Tarkoitus oli saada pojat heräämään todellisuuteen sen asian edessä, miten vakavaksi kiusaaminen on mennyt.
45 minuuttia siinä meni. Muut viime hetken hommat jäivät vielä viimeisempään hetkeen eli huomiseen. Saa nähdä miten puhuttelu tehosi. Joulun jälkeen paikalle saapuvat vanhemmat keskustelemaan asiasta. Nyt puututaan kiusaamiseen rytinällä.
Hienoa oli saada kiitosta aktiivisesta kiusaamiseen puuttumisesta puolitutulta joka tekee hommia MLL:ssa.
Viimeinen tunti on seiskaluokkalaisten matematiikkaa. Luokassa sattui olemaan lautapelejä. Ne muksuille. Omasta luokasta UNO-pelikortit ja radio.
SuomiPop soi, seiskaluokkalaiset pelaa ja minä blogaan. Olen tämän löysäilyn ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti