outoa.

Olen erittäin epäjärjestelmällinen ja sotkuinen ihminen. Koti on sotkussa. Luokka on sekaisin. Teen asioita suunnittelematta tai sitten suunnittelen ja teen kuitenkin eri tavoin kuin olin suunnitellut. Joka viikko kirjoitan töissä viikkosuunnitelman - ja liioittelematta joka viikko poikkean suunnitelmastani joka ikinen päivä. En vain pysty suunnitelmallisuuteen - enkä koe sitä elämässäni oikein mitenkään oleellisenakaan.

Kaikesta tästä huolimatta olen päätynyt koulumme johtoryhmän jäseneksi ja tiimiä vetämään. Se jo pelkästään on hyvin outoa. Olen kuitenkin selvinnyt tehtävästä ja muistanut käsittääkseni hoitaa kaikki ne asiat, joita pitäisi hoitaa.

Tähän pohjaten voi ehkä vain aavistella, miten syvästi imartelevaa ja ennen kaikkea omituista oli kuulla, kun rehtorin viransijaisuutta tekevä apulaisrehtorimme sanoi minulle johtoryhmän kokoontumisen kahvitauolla seuraavaa:

"Jos susta koskaan alkaa tuntua siltä, että haluaisit luopua opettajan kesälomista ja siirtyä virka-aikaiseen työhön, niin sun pitäis ryhtyä rehtoriksi. Sopisit siihen työhön."

Wau. Ymmärrän kyllä osaltaan oikein mainiosti, mistä tuollainen mielikuva on rehtorillemme tullut. Olen kertonut yhdistystoiminnassa kohtaamistani haasteista hänelle ja käynyt keskusteluja siitä, miten rehtorin työn haasteiden kanssa samanlaisiin haasteisiin olen yhdistyspuuhissa sattunut tämän ja viime vuoden aikana törmäämään. Olen päässyt näkemään, miten reagoi aikuinen, jolle ensimmäistä kertaa ehkä ikinä - tai ainakin pitkään aikaan - sanotaan ei. Olen nähnyt, miten suuri organisoiminen seuratoiminnan aikatauluttamisessa on. Hassuinta oli pari päivää sitten kuulla, miten rehtori kuvaili vastanneensa erääseen vanhemman viestiin juuri samalla ajatuksella kuin minä kuukauden päivät sitten erään yhdistyksemme jäsenen mailiin vastasin.

Rehtorin ehdotuksen kuullessani aloin kuitenkin spontaanisti nauraa.

"Musta ei olisi siihen. Olen aivan totaalisen liian suurpiirteinen ja mun elämäni on aivan liian sekavaa."

Rehtori myhäili vinosti ja sanoi, että painan mieleeni hänen sanansa ja harkitsen niitä, jos siltä joskus alkaa tuntua.

Imartelevaahan se toki oli, mutta suoraan sanottuna en pysty ymmärtämään, miten kukaan vaihtaisi työnsä opettamisesta johtamiseen. Kesälomat lyhenisivät. Työpäivät pitenisivät. Paperityöt lisääntyisivät eksponentiaalisesti. Virastossa laukkaamisesta tulisi arkipäivää. Byrokratiasta tulisi tuttua. Hyh, se ei millään tasolla kuulosta minun jutultani. Minä haluan upottaa käteni multaan ja tehdä konkreettista työtä, opettaa ja olla oppilaiden kanssa vuorovaikutuksessa.

Rehtori johtaa ja kaitsee laumaa suuriegoisia opettajia. Minulle riittää 20 tenavaa.