Kevätjuhlien viimeinenkin jäähyväislaulu tuli laulettua. Opehuoneessa poksauteltiin kuohuvat ja hyväntuulinen meteli alkoi. Kun viimein pakkasin kukat, lahjat ja ihan maailman parhaan oppilaalta saadun itsetutkiskelukesäntoivotuskortin autoon, oli tunnelma aika riemukas. Avasin ikkunat ja käänsin nokan kohti kotia.
Radiossa kaikui J. Karjalaisen Meripihkahuone.
Suvivirsiä veisatessa olin jo katsellut ulos, kuten taidan joka kevät tehdä. (Suvivirsi ja vihreiden tuoreiden lehtien katseleminen sopivat yhteen kuin kuohuviini ja mansikat.) Imin itseeni myös kotimatkalla vihreyttä ja lämpöä. :) Kahden vuoden kuluttua tuskin katselen kirkkain silmin vihreitä lehtiä, sillä viimeistään silloin on aika jättää hyvästit nykyiselle mahtavan superloistavalle luokalleni.
Nyt maistelen viskiä ja odotan kyytiä kohti duunikavereiden karttakepinkatkojaisia. Vuosi meni nopeasti ja tänä vuonna kevät jotenkin hillittömän helposti.
Huomenna saattaa olla krapula.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti