Vuosi sitten päätettyä

Vuosi sitten olin harrastusrintamalla apulaisena opiskelemassa erään laajamittaisen tehtävän toteuttamista. Kyseistä isoa urakkaa hankaloitti harrastusseuramme jäsen aivan käsittämättömän asiattomalla tavalla vaatimalla järjettömiä ja edellyttämällä erityispalvelua ja joustoa loputtomiin.

Täällä muisteloa siitä, miten tuolloin olin asiasta lievästi hermostunut.

Nyt, kuutta päivää vajaata vuotta myöhemmin, olen jälleen saman tehtävän äärellä. Täsmälleen sama henkilö tekee täsmälleen samaa kuin vuosi sitten. Hän vaatii. Hän edellyttää. Hän suostuu VAIN SIINÄ TAPAUKSESSA, JOS.... Hän ei vastaa kysymyksiin vaan kiertää ne vaatimalla lisää ja selittämällä, miksi tarvitsee erityisvapauksia.

Mutta jokin on tänä vuonna toisin:
Minä sain kuin sainkin luvan ottaa täyden vastuun tästä hommasta. Sain myös virallisen "palautevastaavan" nimityksen, jolloin minulla on täysi hallinta tähän liittyvästä kommunikoinnista jäsenistön suuntaan.

Oikein odotin, että pääsen sanomaan "Ei." tälle henkilölle. Aluksi näytti siltä, että hän noustaa myrskyn vasta jossakin myöhäisemmässä vaiheessa. Hän tuli kuitenkin antaneeksi myrskyvaroituksen facessa etukäteen. Sain myrskyvaroituksen yhteydessä tietää, että hän oli täysin omatoimisesti päättänyt olla vastaamatta tehtävääni liittyvään kysymykseen, joka oli häneltä kysytty jo kuukautta aikaisemmin. Päätin lähteä kysymään uudelleen. Lisäksi vaadin vastauksia pariin muuhunkin ilmenneeseen epäselvyyteen.

Sain vastaukseksi piii-iiitkän mailin siitä, miten vaadin mahdottomia. Kysymyksiini ei voi vastata, ellei saa erityispalveluksia. Kieltäydyin asiallisesti ja kysyin samat kysymykset uudelleen perustellen perin pohjin, miksi haluan vastaukset perjantaihin mennessä enkä ole tästä päivästä valmis joustamaan hetkeäkään. Sain jälleen piii-iiitkän mailin, jossa perustelut olivat muuttuneet ja vastaukset kysymyksiini loistivat poissaolollaan. Lisäksi sain lisää syitä, miksi hänen on PAKKO saada erityispalvelua. Vastasin välittömästi mailiin, perustelin kantani. Kerroin ymmärtäväni hänen näkökulmansa ja selitin oman näkökulmani. Kieltäydyin ehdottomasti antamasta minkäänlaista erityispalvelua. Jälleen sain pii-iitkän vastauksen, jossa perustelut olivat - yllätys, yllätys - muuttuneet uuteen suuntaan. Vastasin nopeasti ja kerroin vielä kertaalleen oman näkökulmani ja syyn siihen, miksen voi suostua erityispalveluksien tarjoamiseen. (Olin saanut tässä vaiheessa jo kuulla olevani suvaitsematon ja lapsiperheitä ymmärtämätön.) Tämän lisäksi lähetin toisen mailin, jossa erittäin ERITTÄIN monin kysymyksin yritin selvittää kyseisen henkilön näkemystä siitä, miten voisin ensi kerralla hoitaa tämän työtehtävän niin, että kaikki ovat tyytyväisiä ja samalla kohtelen kaikkia reilusti. (Hänen vaatimansa erityispalvelut ovat siis sellaisia, että jos reiluuden nimissä tarjoaisin ne kaikille jäsenille, olisi työtehtäväni kirjaimellisesti mahdoton toteuttaa.)

Laskeutui syvä hiljaisuus. Vuorokauden ajan kävin tarkastamassa maililaatikkoni vähän väliä. Suunnittelin tapoja saada vaatimani vastaukset. Miten ihmeessä saisin hänet ymmärtämään, etten aio suostua hänen vaatimuksiinsa? Olin täysin vakuuttunut, että hänen seuraava keinonsa on täysi radiohiljaisuus. Hän vain hiljenee ja siten jättää vastaamatta.

Olin väärässä.

Vuorokausi viimeisen perinpohjaisesti perustelevan mailini jälkeen sain lyhyen, asiallisen ja täysin yksiselitteisen vastauksen kaikkiin kysymyksiini.

Olen hämmästynyt. Olen tyytyväinen. Naurattaa.

Kykenin osoittamaan, että asiaton vaatiminen ja erityispalveluun pakottaminen ei aina johdakaan toivottuihin lopputuloksiin. Ja kykenin tekemään tämän täysin asialliselta pohjalta.

Olen aika varma, että säilytin tämän henkilön silmissä kasvoni eikä hän tule kantamaan kaunaa toiminnastani. Hän on kylmän järjen ihminen, joka ei arvosta tippaakaan "mutku mä haluun ja en osaa perustella, mut musta vaan tuntuu siltä" -juttuja. En sortunut moiseen kertaakaan, vaan pidin kiinni siitä rationaalisesta perustelustani, jonka heti ensimmäisenä annoin. Niinpä en arvellakseni ole toiminut missään määrin väärin tämän henkilön silmissä vaan päin vastoin järkeen ja logiikkaan perustuen.

Nähtäväksi jää.