Luulin, että lääkärit ymmärtäisivät ihmisen fyysistä olemusta. Luulin, että he olisivat ikään kuin "nähneet kaiken". Siis että mikään erikoisempikaan ei voisi heitä kovin paljon hetkauttaa suuntaan tai toiseen. Luulin, että lääkärit jos ketkä tietävät. Luulin, että he ymmärtäisivät, ettei esimerkiksi kehitysvammaisuus tartu tai ettei ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen tee ihmisestä ihmisenä yhtään sen kummempaa kuin jostakusta toisesta ns. "normaalista". Luulin, että tämä asia opetetaan heille lääkiksessä. Varmaan opetetaankin. Mutta en voinut ennen tätä päivää edes kuvitella, että se jäisi jollekin lääkäriksi opiskelleelle epäselväksi.
Tänään kuitenkin kuulin (hyvin pienen) mutkan kautta lääkäristä, jonka mielestä poikkeavuus on kai ihan jees, mutta vain siinä tapauksessa, ettei hän tai hänen perheensä itse joudu moiseen osalliseksi.
Siis on ihan jees, että on olemassa homoja, tummaihoisia, lihavia, lyhyitä, kehitysvammaisia, änkyttäjiä, pälvikaljuisia, liikuntarajoitteisia, dysfaatikkoja, jne. Mutta ei niiden saatana sentään tarvitse minun elämääni sekoittaa.
Menee aika pikkuisen yli hilseen, että lääkäri voi ajatella noin. Eikö koulutus edes jollain tasolla poista kyseiset ennakkoluulot ja suoranaisen tietämättömyyden? Ei näköjään.
Tässä kuluneen parin vuoden kuluessa olen tullut jotenkin erityisen tietoiseksi siitä, miten ylimielisesti ns. normaalit ihmiset suhtautuvat "poikkeavaan". Aloitetaan ensinnäkin siitä, että poikkeavahan on itse asiassa normaalia. Epänormaalia luonnossa - ja elämässä noin yleensä - on kaikenlainen yhdenmukaisuus ja samanlaisuus. Asiat eivät ole keskenään samanlaisia. Eläimet poikkeavat toisistaan lajin sisällä. Kasvit poikkeavat toisistaan lajin sisällä. Maat poikkeavat toisistaan. Lumihiutaleet poikkeavat toisistaan. Ei ole kahta samanlaista elämää. Ei kahta samanalaista ihmistä. Miksi ihmeessä silloin joku kokee olevansa normaali ja voivansa siksi suhtautua hyvinkin ylimielisesti johonkin toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään?
Inhoan facebookin "kehitysvammaisetkin ovat ihmisiä, mutta 95% ystävistäsi ei lisää tätä statukseensa" -statuksia. Ne henkivät alentuvaa suhtautumista ja korostavat sitä, että "minä normaali ihminen tässä olen kovin ymmärtäväinen". Inhoan ajatusta, että minun pitäisi sääliä kehitysvammaista tai tummaihoista tai lesboa tai lihavaa. Säälillä asettaisin itseni jotenkin ylemmäksi heitä. Ja mitä halvatun sääliä he oikein kaipaavat?
Kuvottaisi kuitenkin väittää, että itse olisin jotenkin jumalaisen hyväksyvä, suvaitse tai edes ymmärtäisin erilaisuutta. En todellakaan. Minä en hyväksy pedofiliaa. En hyväksy sitä, että joku tekee uskontonsa varjolla tekoja, jotka loukkaavat toista ihmistä. En ymmärtäisi saati hyväksyisi, jos muslimi tulisi ja potkaisisi koiraani. Toisaalta en hyväksyisi tai ymmärtäisi samaa käytöstä keneltäkään muultakaan. En hyväksy sitä, että minut kategorisoidaan jonkinlaiseksi vain sillä perusteella, miltä näytän. Kaiken kaikkiaan olen varmasti hyvinkin suvaitsematon ihminen. Mutta silti ajattelen, että lähtökohtaisesti kaikki ihmiset ovat arvonsa ansainneet ja se on heillä kaikilla siinä vaiheessa, kun kohtaamme tavalla tai toisella. Yksilöt voivat menettää silmissäni ihmisarvonsa ja voin olla yksilöä kohtaan todella suvaitsematon.
Mutta vaatii kyllä melkoista mielen köyhyyttä väittää, että joitakin pitkälle meneviä päätelmiä ihmisestä ja kaikista hänen ominaisuuksistaan voisi tehdä niinkin suurpiirteisen asian kuin ihonvärin, iän, sukupuolen, uskonnon, kehitysvammaisuuden tai vammattomuuden tai painon perusteella.
Mitä ihmettä ihminen silloin vihaa, jos hän vihaa maahanmuuttajia? Hän vihaa lasta, joka käy koulua, opiskelee matematiikkaa, saa hyviä numeroita kokeista. Hän vihaa äitiä, joka ruokkii kymmenhenkisen perheensä joka päivä. Hän vihaa työtöntä miestä. Hän vihaa isoäitejä. Hän vihaa kahvilassa istuvaa isoisää. Hän vihaa poikajoukkoa, joka perjantaiyönä pahoinpitelee taksijonossa seisovan.
Mitä ei hyväksy ihminen, jolle kehitysvammaisten integrointi yhteiskuntaan on kauhistus? Hän ei hyväksy lasta, joka puhuu viittomalla. Hän ei hyväksy nuorta, joka lukee ja kirjoittaa ja puhuu, mutta liikkuu huonosti. Hän ei hyväksy aikuista, joka käy töissä, tapaa ystäviä ja elää kaiken kaikkiaan sitä niin paljon korostettua normaalia elämää.
En ymmärrä, miten yhdellä sanalla voi selittää sen, mitä niin paljon pelkää/vihaa/ei voi hyväksyä. Eihän noissa maahanmuuttaja- ja kehitysvammainen-termien alle lukeutuvissa ihmisissä ole juuri mitään yhteistä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eihän niissä muuta samaa olekaan kuin toiseus. Kaikkea erilaista ja tuntematonta yleensä ensin pelätään, valitettavasti, mutta tietysti se on elämässä tietyllä tapaa myös välttämätöntä.
Olen kaikesta sun kanssa ihan samaa mieltä. Vaikken olekaan viettänyt kehitysvammaisten kanssa lähes yhtään aikaa ja myönnän, että pidempi kanssakäyminen vammaisen kanssa olisi varmasti jännittävä tilanne. Ehkä lähinnä juuri siksi, ettei tiedä minkä mallin mukaan siinä itse pitäisi käyttäytyä; no tietysti pitäisi olla mahdollisimman "normaali", mutta jos ei ole tietoa toisen rajoitteista, voi ehkä jättää "normaaliudessaan" huomioimatta jotain tärkeää... Jaa-a! Kaipa ne asiat lutviutuu sitten ihminen kerrallaan, kunhan toiseen pääsee tutustumaan - niinhän se menee tietty kaikkien ihmisten kanssa.
Niin ja tuosta suvaitsemattomuudesta... Mä sanoisin että sä et ole noiden asioiden vuoksi suvaitsematon. Ainahan väännetään asiat päälaelleen, että "jos et suvaitse rasistia, olet itse rasisti!". Mutta musta on kyse kahdesta ihan eri asiasta: teoista ja ihmisistä. Mä hyväksyn kaikki ihmiset. Mä en hyväksy kaikkia tekoja. Yksinkertaista. Mun mielestä kaikilla ihmisillä on lähtökohtainen ihmisarvo, jota heiltä ei voi viedä, koska kuka mä olen tuomitsemaan ketään (en muuten ole kristitty, enkä muutenkaan uskovainen). Kaikkia pitäisi kohdella kunnioittavasti ja ihmisarvon säilyttävästi, huolimatta heidän teoistaan (esim. Osama olisi ansainnut oikeudenkäynnin siinä missä kuka tahansa muukin). Mutta siihen mä voin sanoa mielipiteeni, millaisia tekoja mun mielestä yhteiskunnassa pitäisi hyväksyä ja millaisia ei, ja tähän mielipiteeseen pitäisi kaikilla olla oikeus.
Lähetä kommentti