Näin unta, että äiti kertoi, ettei sairaudelle voi enää mitään. Itkin sydämeni pohjasta. Olin aivan pohjattoman surullinen. Ja ahdistunut.
Helmikuussa pitäisi tulla uutta tietoa hoitojen etenemisen suhteen. En haluaisi tietää. Oikeastaan uni herätti siihen ajatukseen, että.. Se oli niin ahdistava ja erityisesti surullinen uni. Tiesin, etten voi tehdä mitään. Olen ehkä tietoisestikin ollut ajattelematta sairautta. Olen edelleen kykenemätön tiedostamaan, mihin tämä kaikki voi johtaa. Uni nosti tuota piilotettua ajatusta lähemmäs tietoisuutta.
Olisinpa unohtanut, mistä näin unta.
1 kommentti:
Tommoset unet on jotain aivan kauheaa. Herätessä on vielä aivan ahdistuksen vallassa, herää omaan itkuunsa... Eilen koin samanmoisen ahdistuksen valveilla, en muista milloin olisin viimeksi kokenut jotain niin voimakasta...ja katsoin vain elokuvaa!! Elokuva on Mitä meistä tuli, enkä oikeastaan suosittele opettajana katsomaan sitä. Toisaalta sen avulla voi ehkä käsitellä asioita, jotka joka tapauksessa joskus täytyisi käsitellä. Mutta minut se leffa sai shokkiin.
Lähetä kommentti