1.11.06

maailmanlopun meininki.

Kylläpä eilen oli sää. Lunta, räntää ja vettä ja puuskittainen tuuli yhdistettynä kotiin jääneeseen sadetakkiin oli lähes liikaa. "Lainasimme" L:n kanssa töistä yksinäisen sateenvarjon jotta pääsisimme kotiin edes suurinpiirtein kuivana. Tänään kyllä palautin varjon, eikä mihinkään ollut ilmestynyt vihaisia kirjeitä joissa metsästettäisiin kadonneen sateenvarjon viejää.

L meinasi lähteä varjoineen tuulen mukana Havajille. Kengät ja housut olivat litimärät ja väsytti. Raahauduimme silti M:n kanssa iltasella salille urheilemaan. Maailma näytti kerrassaan jouluiselta (,kun vain pystyi välttämään sen tosiasian, että tuolloin satoi jo kaatamalla vettä). Valkoinen maa ja ihmisiä kaulukset pystyssä. Rauhallisen näköistä sillä tavalla lämpimän auton lasien takaa katsottuna.

Tänään pääsin vihdoinkin viemään yhden oppilaani tapausta eteenpäin. Kurjaa, kun poika ei mitenkään selviä matikasta tai äikästä ja kukaan ei silti oikein ole halukas tekemään mitään, kun poika sattuu olemaan mamu. "Kaikki johtuu pojan syntyperästä. Ei suomalainen, eli sen kanssa pitää vaan selvitä." Ei kaikkia maahanmuuttajalapsia voi pistää pienryhmään, kyllä minä sen ymmärrän. Mutta hittovie kun tässä nyt ei ole kyse pelkästään mamu-taustasta. Pikkusisko pärjää luokallani varsin mallikelpoisesti. Miten siis isoveljen ongelmat voisivat johtua pelkästään mamuudesta?

Jahas, muksut tulivat liikkatunnilta luokkaan hälisevänä massana. Ei vielä voi lähteä, muuten joudumme odottelemaan uikkarit päällä uimavuoroamme huulet sinisinä. "Muksut, etsikää hiljaista tekemistä! Lähdetään 20 minuutin päästä."

...ja ope jatkaa blogaamistaan...

Ei kommentteja: