Joululoma lähestyy. Hermot kiristyvät. Tänään meinasi oikeasti ensimmäisen kerran töissä kiristyä hermo aikuisen ihmisen kanssa. Ei käy minun ajatusmaailmaani mitenkään se, että tässä vaiheessa jo todetaan, että "tuo oppilas ei tule läpäisemään peruskoulua, mutta ei sille mitään voi". Varsinkin, kun kyseinen oppilas on vielä alaluokilla. Edessä on siis vielä vuosia toivottoman tapauksen statuksella koulussamme.
Ja toinen asia, joka korpeaa on se, että lapsen asioihin vaikuttava aikuinen ei missään nimessä halua rikkoa virkansa sanelemia rajoja ja tehdä tulevaisuuden suhteen lapsen itsensä kannalta mielestäni ainoita oikeita päätöksiä kevyin/olemattomin(???) perustein, mutta samalla on ihan valmis esittämään toiveen ns. säälivitosista todistuksessa. Minä voin siis hänen mielestään huoletta tehdä virkavirheen antamalla numeroita, joita lapsi ei taitojensa ja tietojensa puolesta ansaitse, mutta hän ei sääntöjen rikkomiseen tai edes venyttämiseen tietenkään valmis olisi missään nimessä.
Älkää jumalauta kymmenen vuoden kuluttua tulko kysymään, että "miksei koulu tehnyt asialle mitään?" Minä olen yrittänyt - ja kiitoksena tästä hakannut päätäni seinään kerta toisensa jälkeen.
1 kommentti:
>:(
Lähetä kommentti