Amerikkaa tuli nähtyä oikein kilometri(/maili-)kaupalla. Spokanesta ajettiin Bendin ja Eurekan kautta San Franciscoon. Sieltä Santa Barbaraan ja Los Angelesiin. Ja lopuksi köröteltiin aavikon halki Vegasiin. Inhosin Eurekaa, tykkäsin San Franciscosta (paitsi niistä pelottavista turistialueiden ulkopuolisista huumekortteleista) ja Santa Barbarasta. LA jätti aika kylmäksi. Biitsit oli toki ihan hienoja ja ostoskävelykatu 3rd street ihan makea, mutta.. Jotenkin siellä ei ollut oikein mitään. Ehkä ei vaan löydetty siinä kahdessa päivässä Sitä Juttua Losista. Ei käyty edes downtownissa, koska huhujen mukaan se on vaan paikka täynnä toimistorakennuksia.
Koirua on ollut kova ikävä. Unissa se on ollut monena yönä.
Matkakertomuskin on olemassa, mutta koska en ammattini puolesta halua nimeäni julkiseksi, jätän myös nimien kanssa kirjoitetun matkapäiväkirjan täältä pois.
Matkalaukut tulevat vasta tänään, koska ne jäivät kiireisen (itse asiassa juoksemisen tasolle päätyneen) vaihtolennon takia Denveriin. Matkalaukkujen saapumisen jälkeen lähdetään hakemaan koissua kotiin.
Amerikassa opin sen kliseisen asian, mitä aina matkalta palatessa sanotaan: Suomi on ihana maa. Inhosin tippaamista. MIKSEI HINTAA VOIDA SANOA SUORAAN VAAN PITÄÄ LASKEA JOTAIN HITSIN TIPPIÄ?! Vesi maistui pahalta. En osannut ilmaista itseäni niin monipuolisesti ja ymmärrettävästi kuin äidinkielelläni osaan, joten tunsin oloni vähän amputoiduksi. Silti matka oli oikein mukava, tykkäsin kovasti ja opin matkan varrella etenkin Jenkkien maantieteestä huisin paljon. Lisäksi opin, että todella monet jenkit vihaavat hallintoaan ja pilkkaavat avoimesti Jenkkilän nykyistä tyyliä elää ja olla.
Ja silti oli kovin kovin kovin koti-ikävä.
Paluumatkalla melkein myöhästyttiin kahdelta lennolta, oltiin väärissä paikoissa vääriin aikoihin ja matkalaukut tosiaan katosivat. Tultiin kotiin ja nukuttiin univelat 25h valvomisen jälkeen pois. Keitettiin aamupuuroa ja todettiin, että keittiön kaappiin oli muuttanut kahdessa viikossa jättimäinen riisihäröyhdyskunta. Tyhjennettiin kaikki keittiön ruoka-ainekaapit, imuroitiin, baygonoitiin ja hiki virtasi. Heitettiin roskasäkkiin ruoka-aineita ja M sai parkkisakot hakiessaan hyönteismyrkkyä. Nyt odotan, josko kaikki paska olisi kaatunut niskaan ja alkaisi ala-mäen sijasta ylämäki.
Koirua on ollut kova ikävä. Unissa se on ollut monena yönä.
Matkakertomuskin on olemassa, mutta koska en ammattini puolesta halua nimeäni julkiseksi, jätän myös nimien kanssa kirjoitetun matkapäiväkirjan täältä pois.
Matkalaukut tulevat vasta tänään, koska ne jäivät kiireisen (itse asiassa juoksemisen tasolle päätyneen) vaihtolennon takia Denveriin. Matkalaukkujen saapumisen jälkeen lähdetään hakemaan koissua kotiin.
Amerikassa opin sen kliseisen asian, mitä aina matkalta palatessa sanotaan: Suomi on ihana maa. Inhosin tippaamista. MIKSEI HINTAA VOIDA SANOA SUORAAN VAAN PITÄÄ LASKEA JOTAIN HITSIN TIPPIÄ?! Vesi maistui pahalta. En osannut ilmaista itseäni niin monipuolisesti ja ymmärrettävästi kuin äidinkielelläni osaan, joten tunsin oloni vähän amputoiduksi. Silti matka oli oikein mukava, tykkäsin kovasti ja opin matkan varrella etenkin Jenkkien maantieteestä huisin paljon. Lisäksi opin, että todella monet jenkit vihaavat hallintoaan ja pilkkaavat avoimesti Jenkkilän nykyistä tyyliä elää ja olla.
Ja silti oli kovin kovin kovin koti-ikävä.
Paluumatkalla melkein myöhästyttiin kahdelta lennolta, oltiin väärissä paikoissa vääriin aikoihin ja matkalaukut tosiaan katosivat. Tultiin kotiin ja nukuttiin univelat 25h valvomisen jälkeen pois. Keitettiin aamupuuroa ja todettiin, että keittiön kaappiin oli muuttanut kahdessa viikossa jättimäinen riisihäröyhdyskunta. Tyhjennettiin kaikki keittiön ruoka-ainekaapit, imuroitiin, baygonoitiin ja hiki virtasi. Heitettiin roskasäkkiin ruoka-aineita ja M sai parkkisakot hakiessaan hyönteismyrkkyä. Nyt odotan, josko kaikki paska olisi kaatunut niskaan ja alkaisi ala-mäen sijasta ylämäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti