ärrinpurrin

Maksaisitko sinä kuiskailusta 8 euroa? Minä en maksaisi. Mutta kaksi englantia keskenään puhunutta poikaa tuon summan suostui maksamaan muiden kustannuksella. Minua vitutti. Kuka saakeli tulee elokuvateatteriin puhumaan ja hihittelemään?! En voinut tajuta. Eivätkö he voisi esimerkiksi hoitaa tuota jossain kahvilassa. Vitutuskäyrä nousi kohti kattoa, koska kauhuleffasta meni koko hohto, kun keskittyminen suuntautui vieressä supiseviin ihmisiin. "Vielä kerta, pojat. Vielä kerta, niin minä avaan suuni myös." Suunnittelin ja suunnittelin. "Mitä sanoisin.. Miten muotoilin kauniisti sen, että nytvittuturpakiinnijo?" Lopulta päädyin hokemaan mielessäni SHUT UP SHUT UP SHUT UP. Ja sitten kynnykseni ylitettiin. Kumarruin lähemmäs vierustoveriani ja kuiskasin kuuluvasti "SHUT UP PLEASE." Suunnitelmani meni lähes myttyyn, koska epähuomiossa pistin perään kohteliaan "please". No, hiljenivät sitten onneksi eivätkä olleet niin urpoja, että olisivat huomautuksesta huolimatta jatkaneet häiriköintiä.

En silti voi ymmärtää ihmistä, joka VASTAA ELOKUVISSA PUHELIMEEN?! Käsittämätöntä. Uskomatonta. ÄRRRRR.

Jotain positiivista tähänkin postaukseen: olen oppinut lomailemaan. Aika kuluu ja minä hortoilen pitkin ja poikin. Hermot ovat aika varmasti ihan lepotilassa sillä tänäänkin olen vain syönyt, matkustanut bussilla kaupunkiin vain katselemaan ihmisiä, tullut kotiin, imuroinut ja istunut tietokoneen ääressä. Minulle tälläinen loma tekee hyvää. Ystäväni L puolestaan ei omien sanojensa mukaan kykenisi moiseen. Hänelle loma = matkustelu.

Siitä tulikin mieleeni. Suunnitelmissa on ensi kesänä tehdä M:n kanssa road trip Jenkkeihin, kun tuli kutsu M:n vaihtarivuosiperheen pojan häihin. Se kuulostaa huisin kivalta! Ja varsinkin kivaa on se, että luultavasti rahatilanne on tuolloin niin hyvä, että voin lähteä reissuun hyvillä mielin. JEI.