heräämisiä.

Ja niin sitä pääsi taas kokeilemaan juttua, jota ei ole tullut koskaan kokeilluksi. Heräsin nimittäin keskellä yötä omaan itkuuni. En muista tarkalleen, mitä unessa tapahtui, mutta jotenkin se liittyi äitiin ja siihen että sanoin vihaavani häntä. Työpaikkakin tuli taas uniin, kun erehdyin yöllä viimeiseksi pohtimaan jäljellä olevan loman pituutta. Kuukausi ja viikko. Brrr. (No ok, joillain ei ole edes noin pitkä koko kesäloma.)

Tänään on taas tekemätön päivä. Ehkä pesen ikkunoita. Ehkä en. Jotain pitäis keksiä.