"Multa on lähteny 16 hammasta.."
"Multa on lähteny 9 hammasta. Pojilta lähtee vähemmän hampaita."
"Mullakin on lähteny 16 hammasta!"
"Multa vaan yheksän, mut se on siks, ku pojilta lähtee vaikeemmin hampaat."
"Mä olin kerran mun kaverilla yötä, ni multa lähti hammas.."
"AI KU SÄ SÖIT SEN KAVERIN?!!!"
"..ni kun mä olin sillä mun kaverillä yötä.."
"NI SÄ SÖIT SEN!"
"..ni.. ni sit mun kaveri näytti mulle kännykällä yöllä valoa, kun oltiin menossa nukkumaan.."
"JA SIT SÄ SÖIT SEN!"
"..ni.. ni sit kun se näytti sitä valoa, niin siinä tyynyllä oli verta.."
"JA SÄ SÖIT SEN!!"
"eiku sit mä olin, että mulla lähti hammas!"
"JA SIT SÄ MUUTUIT ZOMBIEKS JA SÖIT SEN??"
Tässä kohdassa repesin nauramaan ääneen täysin järjetöntä keskustelua.
Poikien ja tyttöjen välinen kommunikointi on erittäin luontevaa ja keskinäiseen yhteisymmärrykseen tähtäävää aina lapsuuden vuosista lähtien.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
http://noviisiopettajanekavuosi.blogspot.fi/2012/11/tunnustus.html
Hyvä Hemuli, olen nyt kolmen päivän ajan aina vapaana hetkenä lukenut koko blogisi läpi. Kiitokset. Välillä minulle on kyllä tullut mieleen, että luen romaania. Miten jonkun ihmisen elämään voisi osua juuri sopivin väliajoin kiinnostavia huippu- ja käännekohtia? Oletko oikeasti olemassa? Tai siis kirjoittaja tietysti on, mutta onko tämä Hemulikin???
Sitä myös mietin, miksi olen juuri Hemuli. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että joku haluaisi nimetä itsensä Muumilaakson asukkaista juuri Hemuliksi. Hemulien sosiaaliset taidothan ovat Muumilaaksossa aika rajoittuneen asperger-tyyppisiä.
Anonyymi, kyllä. Ihan oikeasti hemuli on olemassa. Häntä jopa aika ajoin kutsutaan ihan oikeassa elämässäkin hemuliksi - ja siitä tämä nimimerkkikin on tullut. Toinen selitys nimimerkille taitaa löytyä blogin aivan ensimmäisestä postauksesta.
En osaa omaa elämääni ajatella tuolla tavalla huippukohtien kautta, eivätkä kaikki "huiput" todellakaan ole tuntuneet huipuilta, vaan melkoisiltä notkahduksilta. Tällä hetkellä elämä soljuu tasamaata pitkin, joten kirjoitustahti on melkoisen hidas. Täytynee päivittää blogia taas lähipäivinä. :)
Noviisiopettaja, täytynee lueskella blogiasi! Kiitos tunnustuksesta. Elämä on tehnyt ajan kulumisen myötä työstäni arkista aherrusta, joten työasioista kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, kun monet asiat eivät enää tunnu uusilta ja ihmeellisiltä vaan normaalilta ja jo kerran koetulta.. Pitäisi ryhdistäytyä ja kirjoittaa tästä nykyisestäkin poppoosta enemmän - ovat sen verran ihania mussukoita. :)
Lähetä kommentti