Ennen ja nyt

Sukelsin eilen elämääni. Ihan sattumalta ryhdyin lueskelemaan menneitä tekstejä. Pelkäsin törmääväni niihin kirjoituksiin, joiden otsikot olivat pelkkiä pisteitä. En onneksi törmännyt. Tiettyjä otsikkoja en uskaltanut avata, sillä en halunnut nähdä, mitä nuo ahdistavilta kuulostavat otsikot pitävät sisällään.

Luin joitakin tekstejä elämästä M:n kanssa. Jo vuosia, vuosia sitten tietyt asiat ottivat päähän suhteessamme. Ja lopulta ne ottivat päähän niin paljon, että etsin itselleni oman kodin ja oman elämän. Luin tekstejä, joiden kirjoittamisesta on nyt pari vuotta. Ajattelin tuolloin, että haluaisin pysyä M:n ystävänä. Se osoittautui sittemmin täysin epärealistiseksi ajatukseksi. Siinä tilanteessa olin vain vielä niin kiinni elämässä, jossa en viihtynyt. Niinpä pidin turvallisena ajatuksena,että M:n säilyttäminen elämässäni olisi mukavaa. Nyt en kaipaa häntä enää lainkaan elämääni. En välitä, mitä hänelle kuuluu tai missä hän menee. Kiva, jos hänellä on kaikki kunnossa ja hyvin, mutta sen asian pohtiminen ei tunnu missään määrin merkitykselliseltä.

Luin tekstejä opiskeluajalta. Olin tuolloin 10 vuotta nuorempi, mutta monet tekstit kuulostivat ihan minulta. Siis siltä, mitä olen nyt. Seison edelleen noiden lukemieni tekstien takana.

Aika kului kuin siivillä. Välillä nauratti. Välillä suututti. Joidenkin tekstien taustoja en enää muistanut. Palasin jälleen kerran myös viime jouluun. Luin jopa sähköposteja, joita jouluna lähetin. Loppujen lopuksi luulen, että ehkä kukaan muu ei lopulta ymmärtänyt, miksi väsyin. Mutta olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että hoidin tilanteen sen hetkisillä voimavaroillani niin hyvin kuin se minun taidoillani on mahdollista hoitaa. Halusin selvittää tilanteen avoimesti, enkä jäänyt hiljaa kärsimään tai puhumaan ainoastaan selän takana.

Luin koiriini liittyviä tekstejä. Vanhemman koiran kanssa on käyty pitkä yhteinen tie. Olen oppinut sen kautta itsestäni ja koirista yleisesti.

Taidan palata menneisiin vuosiin vielä uudelleen. Sukellus menneisiin vuosiin oli viihdyttävä ja jäi ihan kesken, kun eilen yhtäkkiä tajusin kellon olevan reilusti yli puolenyön. Onneksi menneisyyteni ei karkaa mihinkään, vaan tekstit odottavat minua kiltisti bittiavaruudessa. :)