lomalla

Olenkohan siitä tänne joskus kirjoittanut.. Siitä, että parasta kaikessa on se, kun ensin tehdään ikävät jutut alta pois / syödään pahimmat karkit / jne. jotta sitten jäljellä on enää se paras ja ihanin? Että oikeastaan parasta ei olekaan se paras ja ihanin vaan se, että se paras ja ihanin on ihan kohta saavutettu.

Siksi olo on nyt vähän ristiriitainen. Jee, olen lomalla! Paras on nyt saavutettu. Mutta parhaassa on se vika, että kun se on saavutettu, se tulee myös jossain kohtaa loppumaan. Parhaat karkit loppuvat. Loma loppuu. Jep. Se ajatus on täysin älytön, koska karkkeja saa aina lisää ja lomiakin tulee tämän jälkeen - ja tietysti se fakta, että kehtaankin kitistä, kun lomaa on edessä yli yhdeksän viikkoa. Mutta silti. Toukokuussa jokainen päivä oli kohti lomaa. Nyt jokainen päivä on kohti syksyä.

Yritän sivuuttaa tämän ajatuksen ja elää ennemminkin tässä hetkessä.

Kesässä parasta on se, että saan elää omassa tahdissani ja tehdä ihan mitä haluan. Saan laiskotella, jos laiskottaa tai järjestää kiireitä, jos haluan. En kestäisi ollenkaan sellaista lomaa, että kaikki päivät olisi suunniteltu etukäteen ja tietäisin jo toukokuussa, mitä tulen tekemään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna tai kesäkuun 16. päivä. Se olisi ihan painajaismainen loma. Ei se olisi loma. Loma on minulle jotain sellaista, milloin elämä etenee omalla painollaan ja melkein jokainen päivä on yllätys. Toki olen sopinut kesälle muutamia päiviä, joiden sisällön tiedän jo nyt. Mutta noin keskimäärin pyrin tälläisiä aikataulutuksia välttämään.

Ensimmäisten neljän lomapäivän aikana olen puuhannut mm. seuraavia asioita:
* Syönyt rauhallisia ja pitkiä aamiaisia parvekkeella löhöillen.
* Nukkunut joka päivä ainakin yhdet päiväunet.
* Treenannut ja kouluttanut agilityä.
* Kisannut agilityssä.
* Ulkoillut yksin ja seurassa.
* Nähnyt pikkuveljeä päivällisen merkeissä.

En siis mitään suurta tai ihmeellistä. Mutta ihan parasta on tämä, mitä nyt teen täällä Lahdessa vanhempieni luona. Toinen koirista tuijottaa minua juuri nyt ja haluaisi ulos puuhailemaan. Voin kantaa läppärin nurmikolle, pitää yhteyttä kavereihin netitse, juoda kupposen lämmintä kahvia auringonpaisteesta nauttien, syödä banaanin, heitellä koirille palloa ja halkoa ja hätistellä itikoita. Voisin tehdä myös paljon muuta: mennä kaupungille, sopia tapaavani Lahden ystäviä, ulkoiluttaa koiria... Mutta ei ole pakko, jos juuri nyt ei tee mieli.

Loma. :)