Lomalta töihin palaaminen vaatii aina pientä koneen käynnistelyä ja rutiinien hakemista.
Vaan ei siihen kauaa mennyt. Jo toisena työpäivänä hommat sujuivat kuin ennen lomaa. Luokka on ollut yllättävän rauhallinen. Tunneilla on hiljaista ja tehtäviä uurastetaan kynä sauhuten. Näin ei tietenkään ole silloin, kun tuntia vetää joku muu kuin minä. Tietenkin. Mihinpä tuosta typerästä tavasta oltaisiin vielä päästy. Tänään kuvistuntia piti koulunkäyntiavustaja, sillä "oikea" opettaja oli ilmeisesti sairaslomalla. Pistäydyin tunnilla viisi minuuttia sen alkamisen jälkeen. Kaaos. Oppilaiden pulpetit olivat mystisesti kasautuneet luokan takaosaan sekavaksi möykyksi ja hulina oli melkoinen.
Korotin ääntäni.
"Palauta pulpettisi sinne mihin se kuuluu. Palaa omalle paikallesi. Välittömästi."
Närkästynyttä mutinaa ja pulpettien siirtelyä.
"Et sä opeta meitä nyt!" keksi eräs nokkela poika.
"Aivan sama. Teillä on istumapaikat ja ne pätee myös silloin kun mä en ole täällä."
"Mut et sä opeta meitä nyt!! Miten sä voit käskeä, et sä opeta meitä nyt!"
"Kuule. Te ette pystyneet hallitsemaan sitä, että olisitte saaneet valita paikkanne."
"MUTKU! Sä et opeta m..."
"Jos te olisitte istuneet näillä paikoilla ja täällä olisi ollut ihan rauhallista, olisin takuuvarmasti antanut teidän istua missä istutte. Mutta te ette pystyneet hallitsemaan tilannetta. Se siitä. Pulpetit pysyvät siellä missä ne kuuluvat olla." Häivyin luokasta ja kun palasin sinne hetkeä myöhemmin, pulpetit olivat edelleen siellä missä niiden pitääkin olla.
Perhanan teinit. Kiukuttelisivat minulle ja olisivat muille kunnolla. Vaan ei. Minä saan kärsiä oppilaiden sekoiluista kahvitauoilla, kun lähes poikkeuksetta joku on välitunnin aikana häröillyt. "Kuule hemuli, sähän opetit kutosia?" "Voi ei. Mitä nyt taas?" Ja sitten selvitellään, nalkutetaan ja jaetaan rangaistuksia.
----
Tämä viikko ollaan puhkuttu kilpaa seiskaluokalle siirtymisen jännitystä. Ensi viikolla yläluokalle haku on oltava tehtynä, joten erilaisia vaihtoehtoja ja mitä-jos -tilanteita pohditaan ahkerasti. Näyttäisi siltä, että jos nyt eivät kaikki, niin ainakin jättimäinen osa oppilaistani on ilostuttamassa koulumme arkea myös ensi syksynä. On kieltämättä maailman jännittävintä päästä ensi syksynä todistamaan, miten oppilaani kirmaavat kesälaitumilta yläluokkalaitumille kuin vasikat. Siitä voi tulla kaaos.
Vaan ei siihen kauaa mennyt. Jo toisena työpäivänä hommat sujuivat kuin ennen lomaa. Luokka on ollut yllättävän rauhallinen. Tunneilla on hiljaista ja tehtäviä uurastetaan kynä sauhuten. Näin ei tietenkään ole silloin, kun tuntia vetää joku muu kuin minä. Tietenkin. Mihinpä tuosta typerästä tavasta oltaisiin vielä päästy. Tänään kuvistuntia piti koulunkäyntiavustaja, sillä "oikea" opettaja oli ilmeisesti sairaslomalla. Pistäydyin tunnilla viisi minuuttia sen alkamisen jälkeen. Kaaos. Oppilaiden pulpetit olivat mystisesti kasautuneet luokan takaosaan sekavaksi möykyksi ja hulina oli melkoinen.
Korotin ääntäni.
"Palauta pulpettisi sinne mihin se kuuluu. Palaa omalle paikallesi. Välittömästi."
Närkästynyttä mutinaa ja pulpettien siirtelyä.
"Et sä opeta meitä nyt!" keksi eräs nokkela poika.
"Aivan sama. Teillä on istumapaikat ja ne pätee myös silloin kun mä en ole täällä."
"Mut et sä opeta meitä nyt!! Miten sä voit käskeä, et sä opeta meitä nyt!"
"Kuule. Te ette pystyneet hallitsemaan sitä, että olisitte saaneet valita paikkanne."
"MUTKU! Sä et opeta m..."
"Jos te olisitte istuneet näillä paikoilla ja täällä olisi ollut ihan rauhallista, olisin takuuvarmasti antanut teidän istua missä istutte. Mutta te ette pystyneet hallitsemaan tilannetta. Se siitä. Pulpetit pysyvät siellä missä ne kuuluvat olla." Häivyin luokasta ja kun palasin sinne hetkeä myöhemmin, pulpetit olivat edelleen siellä missä niiden pitääkin olla.
Perhanan teinit. Kiukuttelisivat minulle ja olisivat muille kunnolla. Vaan ei. Minä saan kärsiä oppilaiden sekoiluista kahvitauoilla, kun lähes poikkeuksetta joku on välitunnin aikana häröillyt. "Kuule hemuli, sähän opetit kutosia?" "Voi ei. Mitä nyt taas?" Ja sitten selvitellään, nalkutetaan ja jaetaan rangaistuksia.
----
Tämä viikko ollaan puhkuttu kilpaa seiskaluokalle siirtymisen jännitystä. Ensi viikolla yläluokalle haku on oltava tehtynä, joten erilaisia vaihtoehtoja ja mitä-jos -tilanteita pohditaan ahkerasti. Näyttäisi siltä, että jos nyt eivät kaikki, niin ainakin jättimäinen osa oppilaistani on ilostuttamassa koulumme arkea myös ensi syksynä. On kieltämättä maailman jännittävintä päästä ensi syksynä todistamaan, miten oppilaani kirmaavat kesälaitumilta yläluokkalaitumille kuin vasikat. Siitä voi tulla kaaos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti