.. two of those days...
Saa nähdä miten pitkään tätä hullujenhuonetta jatkuu. Tämä on jo toinen päivä putkeen tätä oikeasti täysin kahjojen lasten kaitsentaa.
Oppilaat (no ok, osa heistä) käyttäytyvät täysin holtittomasti. Yksi potkaisee ja lyö opettajaa. Kotiutus. Yksi itkee tunnin vessassa, koska on hankkinut jälkkää (, jota on kerättynä istuttavaksi jo varmaan viisi tuntia ennestäänkin), yksi hurraa, kun toinen on hakannut opettajaa, yksi kertoo täysin yllättäen ja mihinkään liittymättä rukoilupiikkimatosta, oranssista joogapuvusta ja vaaleanpunaisista balettitossuista (, jossa kohtaa minua oikeasti alkoi huolettaa tuon lapsen mielenterveys) ja kolme sankaria karkaa koulusta.
Ja mitä tekevät luokassa resurssiopettajan kanssa olevat oppilaat, kun selvitän tätä karkaamistapausta? He ryhtyvät karjumaan, koska olen luvannut, että kyseisellä tunnilla äänestetään elokuvapäivänä katsottava elokuva.
Kun palaan luokkaan, on tunne karjumisasiaa selvittäessä aika uskomaton. Pää saattaisi räjähtää. Voisin alkaa karjua täyttä kurkkua. Voisin itkeä. Silti säilytän ammattimaisen suhtautumiseni ja pyrin kertomaan lapsille, miksi karjuminen ei ehkä ainakaan varmista sitä, että äänestäisimme elokuvasta. Kaksi oppilasta (kotiutettu ja karannut) ei kykene olemaan ihmisiksi. Toinen puhuu piikkimatoista ja joogapuvuista ja toinen vain nauraa. Muut ovat kyllä vakavia.
Elokuva tuli valituksi. Yhdelle lapselle pyritään huomenna OHR:n palaverissa laatimaan lyhennetyt koulupäivät, koska lapsi ei kykene koulutyöhön enää.
Kai tämä tästä.
Saa nähdä miten pitkään tätä hullujenhuonetta jatkuu. Tämä on jo toinen päivä putkeen tätä oikeasti täysin kahjojen lasten kaitsentaa.
Oppilaat (no ok, osa heistä) käyttäytyvät täysin holtittomasti. Yksi potkaisee ja lyö opettajaa. Kotiutus. Yksi itkee tunnin vessassa, koska on hankkinut jälkkää (, jota on kerättynä istuttavaksi jo varmaan viisi tuntia ennestäänkin), yksi hurraa, kun toinen on hakannut opettajaa, yksi kertoo täysin yllättäen ja mihinkään liittymättä rukoilupiikkimatosta, oranssista joogapuvusta ja vaaleanpunaisista balettitossuista (, jossa kohtaa minua oikeasti alkoi huolettaa tuon lapsen mielenterveys) ja kolme sankaria karkaa koulusta.
Ja mitä tekevät luokassa resurssiopettajan kanssa olevat oppilaat, kun selvitän tätä karkaamistapausta? He ryhtyvät karjumaan, koska olen luvannut, että kyseisellä tunnilla äänestetään elokuvapäivänä katsottava elokuva.
Kun palaan luokkaan, on tunne karjumisasiaa selvittäessä aika uskomaton. Pää saattaisi räjähtää. Voisin alkaa karjua täyttä kurkkua. Voisin itkeä. Silti säilytän ammattimaisen suhtautumiseni ja pyrin kertomaan lapsille, miksi karjuminen ei ehkä ainakaan varmista sitä, että äänestäisimme elokuvasta. Kaksi oppilasta (kotiutettu ja karannut) ei kykene olemaan ihmisiksi. Toinen puhuu piikkimatoista ja joogapuvuista ja toinen vain nauraa. Muut ovat kyllä vakavia.
Elokuva tuli valituksi. Yhdelle lapselle pyritään huomenna OHR:n palaverissa laatimaan lyhennetyt koulupäivät, koska lapsi ei kykene koulutyöhön enää.
Kai tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti